nimet breadcrumb-navigoinnissa
Mustakaulakurki (Grus nigricollis)[2] on uhanalainen Tiibetissä pesivä lintu. Niitä arvellaan olevan jäljellä noin kahdeksan tuhatta yksilöä.[1]
Mustakaulakurki kasvaa 115–139 cm korkeaksi, painaa vähän yli 5 kg, ja sen siipien kärkiväli on noin 235 cm. Vartalon höyhenpeite on valkeanharmaa, pää ja kaula ovat mustat. Otsassa on punainen läikkä ja silmän takana on pieni valkoinen laikku.[3]
Mustakaulakurki pesii Tiibetin ylängöllä ja erillispopulaationa Intiassa Ladakhin alueella. Sillä on kuusi talvehtimisaluetta Bhutanissa ja Kiinan eri osissa. Noin kymmenen yksilön parvi on talvehtinut Intiassa Arunachal Pradeshissa ja niitä on tavattu myös Vietnamissa. Maailman kokonaispopulaation arvellaan olevan noin 11 000 yksilöä, joista lisääntymisikäisiä on noin 8 800. Maanviljelyksen tehostuminen, torjunta-aineiden käyttö sekä kosteikkojen kuivaaminen ovat aiheuttaneet kannan taantumista.
Lisääntymisaikana mustakaulakurjet elävät ylänköjen kosteikoilla, kuten soilla, jokien luhdilla ja laitumilla. Talvehtimisalueilla ne pysyttelevät alavien maiden maanviljelysalueilla. Ne eivät ole erityisen arkoja, vaan ruokailevat lähellä laiduntavaa karjaa ja pelloilla työskenteleviä ihmisiä.
Mustakaulakurjet rakentavat pesänsä mudasta ja veskikasveista mättäälle tai matalaan veteen. Naaras munii tavallisesti kaksi munaa, joita molemmat emot hautovat yhteensä 30–33 päivää. Koiras hoitaa enimmäkseen pesän puolustamisen. Poikaset oppivat lentämään noin kolmen kuukauden ikäisinä.
Kurjet ovat kaikkiruokaisia. Pääravintoa ovat vilja, juuret, hyönteiset, madot, kalat, sammakot, äyriäiset, liskot, marjat ja pikkujyrsijät.
Mustakaulakurki (Grus nigricollis) on uhanalainen Tiibetissä pesivä lintu. Niitä arvellaan olevan jäljellä noin kahdeksan tuhatta yksilöä.
