nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kultatöyhtöpingviini (Eudyptes chrysolophus) on yleisin pingviinilaji[2] ja läheistä sukua kalliotöyhtöpingviinille ja mahdollisesti macquarienpingviinille.
Laji on väritykseltään mustavalkoinen lukuun ottamatta kellanoransseja töyhtöjä silmien yläpuolella. Kultatöyhtöpingviinit kasvavat noin 45–55 senttimetrin pituisiksi ja 4,5 kilon painoisiksi. Ravinnokseen ne saalistavat merestä kalmareita, krillejä ja muita äyriäisiä. Ne munivat yleensä kaksi munaa, joista toisen emo hylkää. Hautomisaika on noin 34 päivää.
Kultatöyhtöpingviini on yksi maailman monilukuisimmista pingviinilajeista. Lintujen lukumääräksi on laskettu noin yhdeksän miljoonaa paria. Niillä on ainakin 216 yhdyskuntaa 50 lisääntymisalueella, joihin kuuluvat muun muassa eteläinen Chile, Falklandinsaaret, Eteläiset Orkneysaaret, Eteläiset Shetlandsaaret ja osittain myös Antarktiksen niemimaa.
Vaikka kultatöyhtöpingviinejä on vielä runsaasti, laji on siitä huolimatta määritelty vaarantuneeksi, koska sen populaatio on huvennut 30 prosentilla kolmen sukupolven aikana. Kultatöyhtöpingviinin pesintäalueita uhkaavat samat asiat kuin muitakin Eteläisen jäämeren saaria: kaupallinen kalastus, meren lämpeneminen ja öljyvahingot.
Kultatöyhtöpingviini (Eudyptes chrysolophus) on yleisin pingviinilaji ja läheistä sukua kalliotöyhtöpingviinille ja mahdollisesti macquarienpingviinille.
Laji on väritykseltään mustavalkoinen lukuun ottamatta kellanoransseja töyhtöjä silmien yläpuolella. Kultatöyhtöpingviinit kasvavat noin 45–55 senttimetrin pituisiksi ja 4,5 kilon painoisiksi. Ravinnokseen ne saalistavat merestä kalmareita, krillejä ja muita äyriäisiä. Ne munivat yleensä kaksi munaa, joista toisen emo hylkää. Hautomisaika on noin 34 päivää.
Kultatöyhtöpingviini on yksi maailman monilukuisimmista pingviinilajeista. Lintujen lukumääräksi on laskettu noin yhdeksän miljoonaa paria. Niillä on ainakin 216 yhdyskuntaa 50 lisääntymisalueella, joihin kuuluvat muun muassa eteläinen Chile, Falklandinsaaret, Eteläiset Orkneysaaret, Eteläiset Shetlandsaaret ja osittain myös Antarktiksen niemimaa.
Vaikka kultatöyhtöpingviinejä on vielä runsaasti, laji on siitä huolimatta määritelty vaarantuneeksi, koska sen populaatio on huvennut 30 prosentilla kolmen sukupolven aikana. Kultatöyhtöpingviinin pesintäalueita uhkaavat samat asiat kuin muitakin Eteläisen jäämeren saaria: kaupallinen kalastus, meren lämpeneminen ja öljyvahingot.
