nimet breadcrumb-navigoinnissa
Piikkipyrstökiitäjä eli vanhalta nimeltään piikkipyrstöpääsky (Hirundapus caudacutus) on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva aasialainen laji.
Piikkipyrstökiitäjän pituus on 19–21 cm, siipien kärkiväli 50–54 cm ja paino noin 80–90 g. Se on tervapääskyä suurempi ja rotevampi kiitäjä, jolla on lyhyt pyrstö ja kaula, minkä johdosta se näyttää pullealta. Pyrstön kärki kapenee piikiksi, mistä tulee lajin nimi. Piikkipyrstökiitäjän lento on erittäin nopeaa, nopeampaa kuin tervapääskyn. Sen sanotaan olevan maailman nopein lintu, ja lentonopeudeksi on mitattu 170 km/h. Yleisväritys on hyvin tumma, vain alaperässä ja kurkussa on valkoinen alue ja selässä muuta pukua hieman vaaleampi laaja laikku.
Pitkään arveltiin, että laji elää vain ilmassa, pesimäaikaa lukuun ottamatta. Australialaiset ovat kuitenkin osoittaneet radioseurannan avulla, että se käy lepäilemässä puiden latvustossa.
Lajin kuvaili ja nimesi tieteelle englantilainen John Latham 1801.
Piikkipyrstökiitäjä pesii Keski-Aasiassa ja Etelä-Siperiassa ja talvehtii Itä- ja Pohjois-Australiassa, jonne linnut saapuvat lokakuussa. Lajia on tavattu Suomessa neljästi: 21.5.1933 Nummi-Pusulassa, 21.4.1990 Kristiinankaupungissa, 10.5.1991 Hangossa ja 8.5.2005 Savitaipaleella.
Lajin elinympäristöä ovat vuoristoseudut, mutta linnut ruokailevat myös alavilla seuduilla.
Pesä on tavallisesti puun kolossa. Munia on 2–7, ja haudonta alkaa jo ensimmäisen munan jälkeen. Piikkipyrstökiitäjä pesii touko–kesäkuussa.
Piikkipyrstökiitäjän ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit. Australiassa se ruokailee suurissa parvissa etsien lämpimiä ilmavirtauksia ja seuraillen pensaspaloja.
Piikkipyrstökiitäjä eli vanhalta nimeltään piikkipyrstöpääsky (Hirundapus caudacutus) on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva aasialainen laji.
