dcsimg

Lifespan, longevity, and ageing

tarjonnut AnAge articles
Maximum longevity: 21.2 years (wild)
lisenssi
cc-by-3.0
tekijänoikeus
Joao Pedro de Magalhaes
muokkaaja
de Magalhaes, J. P.
kumppanisivusto
AnAge articles

Tukkakoskelo

tarjonnut wikipedia FI
 src=
Mergus serrator

Tukkakoskelo (Mergus serrator) on silkkiuikun muotoinen pörröpäinen vesilintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo.[2]

Koko ja ulkonäkö

Tukkakoskelolla on hapsottava pään höyhenpeite ja pitkä punainen nokka. Koiraan pää on mustanvihreä, naaraan ruosteenruskea. Koiraan kaula on valkea, rinta ruosteenruskea, selkä musta ja vatsapuoli vaalea. Naaraan vartalo on harmaa. Nuoret ja talvipukuiset koiraat muistuttavat väriltään naaraita. Pituus on 52–62 cm, siipien kärkiväli 83 cm, paino 700 – 1 400 g. Lennossa erottuu siivellä valkea siipilaikku, jonka poikki kulkee kaksi kapeaa tummaa juovaa (koiras) tai yksi (naaras), mikä on läheltä havaittuna hyvä tuntomerkki isokoskeloon verrattuna. Naaraan ääni on samantapaista karheaa korinaa kuin isokoskelon.

Vanhin suomalainen rengastettu tukkakoskelo on ollut 10 vuotta 11 kuukautta 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen 21 vuotta 3 kuukautta vanha tukkakoskelo.

Levinneisyys

Tukkakoskelo pesii lähinnä järvi- ja jokivarsilla Pohjois-Amerikassa, Grönlannissa, Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa tukkakoskeloita tavataan sekä merialueella että sisämaan vesistöissä. Pohjanmaalla ja Lapissa se on yleisempi kuin isokoskelo. Tukkakoskelon pesimäkanta Suomessa käsittää 30 000 paria. Pohjoismaiden ja Siperian linnut talvehtivat etelämpänä, amerikkalaiset linnut muuttavat rannikolle. Euroopassa pesii 60 000 – 85 000 paria, joista 2 150 paria Britanniassa. Venäjän kanta on 5 000 – 10 000 paria.

Elinympäristö

Tukkakoskelot elävät avoimessa järvi- tai merimaisemassa. Ne sukeltavat kokonaan veden alle, joten ne voivat hakea ruokaa melko syvästäkin vedestä.

Lisääntyminen

Tukkakoskelo tekee pesänsä kivenkoloon tai pensaiden alle. Munia tulee 4–14 kpl, ja niitä haudotaan kuukauden verran. Pesintä on melko myöhäinen, sillä muninta tapahtuu touko–kesäkuun vaihteen tienoilta alkaen. Poikaset seuraavat emoaan heti vesistöön.Tukkakoskeloille myös rakennetaan maahan asetettavia "pönttöjä".

Ravinto

Tukkakoskelo syö kaloja, sammakoita ja vedessä eläviä selkärangattomia. Se on kokosukeltaja.

Lähteet

  1. BirdLife International: Mergus serrator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. Merilä, Eino: Käytössä olleita ja ehdotettuja linnunnimiä Hailuoto, insula Rari Generis. 1996. Viitattu 7.4.2011.

Aiheesta muualla

lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI

Tukkakoskelo: Brief Summary

tarjonnut wikipedia FI
 src= Mergus serrator

Tukkakoskelo (Mergus serrator) on silkkiuikun muotoinen pörröpäinen vesilintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo.

lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI