nimet breadcrumb-navigoinnissa
A large (22-27 inches) duck, the male Common Merganser is most easily identified by its green head, pale body, and thin red bill. The female Common Merganser is gray above and pale below with a rusty head and crest. In flight and at a distance, both sexes may be distinguished from the related Red-breasted Merganser (Mergus serrator) by the former species’ larger size and paler overall body pattern. Duck hunters often call mergansers “saw-bills” in reference to their long, thin, serrated bills. The Common Merganser has a wide distribution across the Northern Hemisphere. In North America, this species breeds across southern Alaska, Canada, and the northern United States. Smaller populations occur further south at higher elevations, particularly in the western U.S., where this species breeds locally south to Arizona and New Mexico. In winter, all populations migrate south, and may be found in coastal Alaska and Canada, in much of the U.S. outside of the southeast and northern Great Plains, and in northern Mexico. In the Old World, this species breeds across northern Europe, Scandinavia, and Russia, wintering south to North Africa, India, and Southeast Asia. As this species generally nests in tree cavities, Common Mergansers primarily breed on small bodies of water surrounded by woodland. In winter, this species may be found on large bodies of freshwater, including lakes, rivers, bays, and freshwater portions of large estuaries. Common Mergansers eat small animals, primarily fish and aquatic invertebrates. As this species is one of several “diving ducks,” Common Mergansers may be observed submerging themselves to feed in the water or on the bottom. In winter, they may also be observed in small flocks on large bodies of water. Like other mergansers, the Common Merganser undertakes swift, straight flights between bodies of water or on migration. This species is primarily active during the day.
Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua.
Uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö kaula ja pitkänomainen pää. Koiraalla tummanvihreä pää, naaraalla punertava hapsottava takatukka. Nuoret koiraat ovat samanvärisiä kuin naaraat. Pituus 70 cm, siipien kärkiväli 95 cm, paino 1–2 kg. Ääni on karheaa korinaa.
Vanhin suomalainen rengastettu isokoskelo on ollut 12 vuotta 6 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin oli sveitsiläinen 14 vuotta ja 10 kuukautta vanha isokoskelo.
Isokoskelon pesimisalueita ovat Eurooppa, Pohjois-Aasia ja Pohjois-Amerikka. Euroopan pesimäkanta on 46 000 – 62 000 paria, joista 2 700 Britanniassa. Venäjällä pesii 10 000 – 20 000 paria. Isokoskelo pesii koko Suomessa ja kannan kooksi on arvioitu noin 25 000 paria. Suomen kanta on taantunut ja vuonna 2010 laji luokiteltiin silmälläpidettäväksi.[2]
Pohjoisimmat pesijät muuttavat vähän etelämmäksi järvien jäätyessä. Suomen koskelot muuttavat tyypillisesti Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, lauhoina talvina ne jäävät Lounais-Suomen saaristoon.
Isokoskelon tyypillistä elinympäristöä ovat järvet, joet ja merenrannat.
Pesii puunkolossa, rakennuksen tai kiven alla, katajikossa tai pöntössä. Naaras munii toukokuussa 8–12 kellahtavaa munaa ja hautoo niitä 32–35 vuorokautta. Poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti ja seuraavat heti emoaan lähimpään vesistöön, joka saattaa olla jopa kilometrin päässä pesästä. Isokoskelo puolustaa poikuettaan moniin muihin vesilintuihin verrattuna sangen tehokkaasti, ja se kantaa pieniä poikasia selässään, joskus useitakin samaan aikaan.
Isokoskelo on kokosukeltaja, joka syö pikkukaloja, simpukoita ja äyriäisiä. Isokoskelot saalistavat ryhmänä siten, että esimerkiksi emo poikasineen ui viuhkamaisena muodostelmana kohti lahden tai poukaman pohjukkaa, ajaen edellään pikkukalaparvea. Lähellä rantaa kalaparvi kerääntyy yhteen, jolloin koskelot hyökkäävät ruokailemaan. Syksyllä ja keväällä voi nähdä aikuisten koskeloiden tekevän samoin, jopa kymmenien lintujen ryhminä.
Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua.
