nimet breadcrumb-navigoinnissa
A medium-sized (14-20 inches) owl, the Barn Owl is most easily identified by its tan head and body, pale breast, triangular facial disk (most owl species have round faces) and brown eyes. Part of a small group of owls mostly found in Australasia, this species is unlikely to be confused with owl species outside of its own family. Male and female Barn Owls are similar to one another in all seasons. Barn Owls occur across much of the globe. In the New World, this species occurs from extreme southern Canada and the northern United States south to the southern tip of South America, including the islands in the Caribbean. In the Old World, this species occurs in most of Europe, Africa, South Asia, and Australia. Barn Owls inhabit an enormous variety of open and semi-open habitats across this species’ wide range. These habitats include forest edges, grassland, scrub, meadows, agricultural fields, and even urban and suburban areas. Barn Owls eat a variety of small animals, primarily rodents (including mice, voles, and shrews). Like most owls, Barn Owls hunt at night, listening for movement in the undergrowth with their superb hearing and swooping down to capture prey. Birdwatchers may watch for this species at dawn or dusk, and may listen for this species’ grating “kschh” call. Barn Owls are primarily active at night.
Tornipöllö (Tyto alba) on tornipöllöjen heimoon kuuluva keskikokoinen pöllölaji.
Tornipöllö on 33–39 cm pitkä ja sen siipiväli on 80–95 cm. Sen ruumis on hoikka, siivet pitkät sekä jalat joita roikottaa usein lennon aikana. Sen naama on valkea ja silmät mustat, sekä naamakuvio tuo muodoltaan mieleen sydämen. Yläpuoli melko kuvioton harmaa- ja okranvärinen. Sukupuolet hyvin samannäköiset, koiras usein vaaleampi ja naaraalla on enemmän mustia pilkkuja sulkapuvussaan kuin koiraalla.
Länsi- ja Etelä-Euroopassa ja Länsi-Kanariansaarilla elävän alba-alalajin sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä erlangeri-alalajin alapuolen väritys on puhtaanvalkea, kun taas Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopan guttata-, Itä-Kanariansaarien gracilirostris- ja Madeiran schmitzi-alalajien alapuoli on kellanoranssi.
Naaras pitää hyrinää, mutta myös harvoin koiras. Varoitusääni usein lennossa, kimeä, hiova kirkaisu. Laulu noin kahden sekunnin mittainen, usein toistuva raikuva ja säröilevä "shrrrriiiih". Poikasten kerjuuääni on noin puolen-sekunnin mittainen käheä kuorsaus.
Tornipöllöt ääntelevät matalasti. Varsinkin soidinmenojen aikaan kuulet varmasti matalan huhuun.
Tornipöllöjä tavataan Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa, Arabian niemimaalla, Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Suomea lähimmät pesimäalueet ovat Itämeren eteläosissa. Suomessa tornipöllö on havaittu rariteettikomitean hyväksymästi seitsemän kertaa, viimeksi vuonna 2006.[2] Lajia on istutettu Seychelleille, jossa se vieraslajina muodostaa uhan saarten alkuperäisille lajeille, kuten seychellienharakkataskulle.[1][3]
Tornipöllö pesii metsiköiden, pihojen, viljelysmaiden ja muiden puoliavoimien alueiden peltoaukeilla. Paikkalintu.
Hakeutuu ihmisasutuksen läheisyyteen mistä löytyy latoja, ulkorakennuksia ja muita vastaavia pesimäpaikoiksi. Asettuvat myös mielellään ladossa olevaan isoon pönttöön ja puunkoloihin.
Tornipöllön ravinto koostuu lähinnä jyrsijöistä ja muista pikkunisäkkäistä, sekä sammakoista ja hyönteisistä. Tärkeintä ravintoa kuitenkin ovat myyrät.
Tornipöllö (Tyto alba) on tornipöllöjen heimoon kuuluva keskikokoinen pöllölaji.
.jpg)
