nimet breadcrumb-navigoinnissa
A medium-sized (14-15 inches) tern, Forster’s Tern in summer is most easily identified by its solid black cap, deeply-forked tail, black-tipped orange bill, and pale wing tips. In winter, this species becomes duller on the head and face, becoming dark-billed and pale headed while retaining conspicuous black eye-patches. This species may be distinguished from the similarly-sized Common Tern (Sterna hirundo) by that species’ dark wing tips and (in winter) black hood. Male and female Forster’s Terns are similar to one another in all seasons. Forster’s Tern breeds in a number of widely-separated areas across North America, both inland (on the northern Great Plains and Great Basin region) and along the coast (on the Atlantic, Gulf, and Pacific coasts, as well as in the Great Lakes region). In winter, this species may be found along the coast from California and the Mid-Atlantic region south to Central America. Populations breeding in southern coastal areas generally migrate short distances, if at all. Forster’s Terns primarily breed in marshland habitats, being found both at inland freshwater marshes and at coastal salt marshes. In winter, this species may be found along the shoreline on sandy beaches, riverbanks, and mudflats. Forster’s Terns mainly eat small fish. Forster’s Terns may be most easily seen standing or walking along the shore or on the beach, where their pale wing tips and (in summer) black-tipped orange bill may be most apparent. With the aid of binoculars, it may also be possible to observe this species feeding by diving headfirst into the water. Forster’s Terns are most active during the day.
Hopeatiira (Sterna forsteri) on pohjoisamerikkalainen keskikokoinen tiiralaji.
Linnun pituus on 33–36 cm, siipien kärkiväli 73–82 cm ja paino 130–190 g. Hopeatiira muistuttaa suuresti kalatiiraa, josta sen voi erottaa pidemmän nokan, pitempien koipien ja pyrstön, nokan oranssin värin ja höyhenpuvun pienien yksityiskohtien perusteella. Sukupuolet ovat samanvärisiä, nuori lintu on kauttaaltaan hieman nuorta kalatiiraa vaaleampi.
Hopeatiirat elävät lisääntymisaikana kahtaalla Pohjois-Amerikassa, pohjoisessa Kanadan keskiosien eteläosissa ja Yhdysvaltain koillis- ja länsiosien sisämaassa, sekä lounaassa Marylandista ja Virginiasta Louisianaan ja Texasiin ulottuvalla rannikkovyöhykkeellä. Thomas Nuttall kuvaili lajin holotyypin Saskatchewanjoelta vuonna 1834.[2] Lajin elinympäristön ala on 1 806 000 neliökilometriä ja maailman populaation koko 120 000 yksilöä.[3] Sen pohjoiset populaatiot ovat muuttolintuja, jotka talvehtivat Yhdysvaltain eteläosissa, Keski-Amerikassa ja Karibialla. Laji on tavattu harhautuneena Länsi-Euroopassa muutamia kertoja, ei kuitenkaan Suomessa.
Lisääntymisaikana laji asuu vesistöjä ympäröivillä soilla, mutarannoilla, palsoilla, mätänevillä ruokolautoilla ja piisamien pesäkeoilla. Se elää pääasiassa alavilla mailla, mutta paikoin Kalliovuorilla aina 1 600 metrin korkeudelle merenpinnasta. Merialueella laji pesii vain suojaisissa sisäsaaristoissa saarien lampareilla ja suola-altailla. Pesimäajan ulkopuolellakin lajia tavataan enimmäkseen sisämaassa ja rannikoilla, harvoin ulompana merellä.
Hopeatiira on yksiavioinen ja pesii yhdyskunnissa. Pesä on maassa, toisinaan kasvillisuuden seassa, toisinaan paljaalla maalla. Molemmat puolisot osallistuvat vaatimattoman pesän rakentamiseen korsista, ruohoista ja joskus simpukan kuorista. Naaras munii yhdestä kuuteen munaa, tavallisesti kolme, joita molemmat puolisot hautovat yhteensä 23–25 päivää. Poikaset pysyvät pesässä pari ensimmäistä päivää ja lähtevät sitten kuljeskelemaan pesän lähistöllä.[4]
Hopeatiira syö pääasiassa kaloja, joita se saalistaa syöksysukeltamalla kuten kalatiira, mutta myös vesihyönteisiä, äyriäisiä, sammakoita ja nilviäisiä.
Hopeatiira (Sterna forsteri) on pohjoisamerikkalainen keskikokoinen tiiralaji.
