nimet breadcrumb-navigoinnissa
Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.
Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä ja siivissä paljastuvat linnun lentäessä. Nuorella linnulla koivet ovat kellahtavat ja nokka tummahko. Pituus 26-31 cm, siipien kärkiväli 40-65 cm, paino 85-170 g.
Tavallisin ääni 'tjyy-hy', varoitus on loppumaton 'kip-kip-kip...' jankutus. Laulu on melodista, kangaskiurumaista 'liyky-liyky-liyky', ja sen koiras esittää usein laululennossa.
Vanhin suomalainen rengastettu punajalkaviklo on ollut 14 vuotta 1 kuukautta 3 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 26 vuoden 11 kuukauden ikäinen tanskalainen lintu.
Punajalkaviklo pesii liki koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa esiintymisen painopiste on saaristossa ja rannikoilla, mutta se pesii myös paikoin sisämaan lintujärvillä. Lapissa se on harvinainen. Suomen pesimäkanta on noin 8 000 paria. Euroopassa pesii 300 000–390 000 paria, joista 35 000–40 000 Britteinsaarilla. Maailman populaation kannaksi arvioidaan 1–2,5 miljoonaa yksilöä.Se talvehtii Välimeren seudulla ja Ranskan, Espanjan ja Portugalin Atlantinpuoleisilla rannoilla. Suomeen se saapuu huhtikuussa, poismuutto tapahtuu vähitellen heinä-elokuussa.
Punajalkaviklo viihtyy monenlaisissa kosteikoissa, sekä soilla että rantaniityillä. Saaristossa se pesii nykyisin lähes ainoastaan lokkilintujen yhdyskunnissa.
Punajalkaviklo munii 4 munaa, ja hautoo niitä 22-25 päivää. Poikaset ovat pesäjättöisiä ja emot hoitavat niitä, kunnes ne ovat lentokykyisiä 4-viikkoisina.
Punajalkaviklo syö pieniä selkärangattomia, joita se kaivelee rantasoran joukosta. Voi syödä myös pikkukaloja ja sammakonpoikasia. Kaloja saalistaa joskus parvena, joka paimentaa kalaparven ahdinkoon.
Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.
.jpg)
