Dilleniales

Dilleniales on monotyyppinen kaksisirkkaisten lahko ja käsittää vain heimon Dilleniaceae. Siihen kuuluu noin kolmesataa tai jopa 410 lajia, jotka jaetaan kymmeneen sukuun. Lahkon ja heimon nimisuku on Dillenia.

Tuntomerkit

Dilleniaceae-heimon kasvit ovat pensaita tai puita, harvoin liaaneja tai monivuotisia ruohoja, joilla on enemmän tai vähemmän tähtimäisiä ja kivisolumaisia solukarvoja ja soluissaan oksalaattikiteitä. Lehdet ovat kierteisesti, korvakkeettomat, hammaslaitaiset, ja vahvat sivusuonet ovat keskenään samansuuntaiset ja johtavat lehtihampaisiin; ruodissa on tavallisesti palteet. Kukat ovat usein näyttäviä, keltaisia ja moniheteisiä ja sijaitsevat kärjestään nivelikkäiden kukkaperien päissä. Verholehtien määrä vaihtelee 3–20, tavallisesti niitä on kuitenkin viisi kuten terälehtiäkin, mutta niitä voi olla vähemmänkin. Hetiö on usein epäsymmetrinen, ja heteitä on vähintään kaksi, tavallisesti paljon kiehkurana tai ryhminä. Joskus kukassa voi olla myös joutoheteitä. Ponnen lokeroside on tavallisesti hyvin kehittynyt. Kukassa ei ole mesiäistä. Sikiäin on toisinaan yhdislehtinen; silloin siinä voi olla jopa 20 emilehteä yhteen kasvaneena. Erillisiä emilehtiä on tavallisesti neljästä kahdeksaan, harvoin vain yhdestä kolmeen. Vartalot ovat pitkiä, luotit pallomaisia tai pistemäisiä. Sikiäimessä on paljon siemenaiheita; usein ne ovat luokkimaisesti taipuneita. Hedelmät ovat kiiltäviä ja verhiön suojaamia tuppiloita, harvoin pähkinämäisiä tai marjamaisia. Siemenissä on vaippa eli arillus.^[1]

Levinneisyys

Dilleniaceae-heimon kasvit kasvavat trooppisilla ja lämpimillä alueilla.^[2]

Luokittelu

Ryhmän moniheteisyys ei ole osoitus sen sukulaisuudesta leinikkikasveihin (kuten joskus on ajateltu), sillä varsinaiskaksisirkkaisten kehittyneimpien ryhmien tapaan (engl. 'core eudicots') heteet kehittyvät muutamasta aiheesta keskipakoisessa järjestyksessä. Läheisintä sukua Dilleniaceae-heimolle on rosidien laaja ryhmä, joiden kanssa niiden voidaan katsoa muodostavan yhteisen kehityslinjan (kladin), jolle on luonteenomaista korvakkeelliset lehdet.^[3]

Dilleniaceae-heimon kymmenen sukua jakautuvat neljään alaheimoon:^[4]

• 1. Delimoideae Burnett
  • Alaheimon ainoa suku on Tetracera (syn. Delima), jossa on 44 trooppista liaanilajia.
• 2. Doliocarpoideae J. W. Horn
  • Sukuja viisi, lajeja 65 trooppisessa Amerikassa. Kasvien luotit ovat suppilomaisia ja kussakin emilehdessä on kaksi siemenaihetta. Runsaslajisin suku on 40 lajia käsittävä Doliocarpus.
• 3. Hibbertioideae J. W. Horn
  • Ainoa suku on Hibbertia, jossa on 115–225 lajia, jotka kasvavat laajalla alueella Madagaskarista Fidžisaarille, kuitenkin enimmäkseen endeemisinä Australiassa. Niiden lehdissä on heikko pikkusuonten muodostama kuviointi (Dilleniaceae-heimossa tavallisesti ruutukuviointi on selvä). Heteiden määrä vaihtelee valtavasti: yhdestä yli 200:aan.
• 4. Dillenioideae Burnett
  • Sukuja neljä, lajeja 75 samalla alueella kuin Hibbertia-sukukin, mutta levinneisyyden painopiste on Etu- ja Taka-Intiassa sekä Malaijien saaristossa; Australiassa on vain muutama laji. Kasveilla lehtikanta ympäröi vartta, heteitä on hyvin runsaasti (yli 200) ja emilehtiä paljon. Runsaiten lajeja on dillenoiden suvussa (Dillenia).

Heimon suvut, synonyymit suluissa:^[5]

• Acrotrema Jack
• Curatella Loefl.
• Davilla Vand.
• Didesmandra Stapf
• Dillenia L. (Neowormia Hutch. & Summerh., Reifferscheidia C.Presl) – dilleniat
• Doliocarpus Rol.
• Hibbertia Andrews (Adrastaea DC., Candollea Labill., Trimorphandra Brongn. & Gris, Trisema Hook.f.)
• Pachynema R.Br. ex DC.
• Pinzona Mart. & Zucc.
• Schumacheria Vahl
• Tetracera L. (Delima L.)

Lähteet

• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.

Viitteet