nimet breadcrumb-navigoinnissa
Vatsassahautojat (Rheobatrachus) on heimoon Myobatrachidae kuuluva sammakkoeläinten suku, johon kuuluu kaksi lajia. Suku on saanut nimensä siitä, että molemmat lajit hautovat poikasensa vatsassaan. Vatsassahautojia tavattiin vain pienellä alueella Itä-Australian sademetsissä.
Lajeista ensimmäinen löydettiin vuonna 1973. Vuonna 1979 sammakon tulevaisuuden uskottiin olevan turvattu suurten poikasmäärien takia, mutta jo myöhemmin samana vuonna täysikasvuiset yksilöt olivat kadonneet eikä yhtään yksilöä löydetty. Viimeinen tunnettu vatsassahautoja kuoli laboratoriossa vuonna 1983.
Vatsassahautojíen elinkierrossa oli niille ainutlaatuinen, erikoinen koukero, jossa jälkeläiset kehittyivät aikuisen vatsassa. Naaras nieli joko hedelmöittyneet munat tai nuijapäät, mutta sitä ei saada koskaan enää tietää. Munien tai toukkien sisältämät kemialliset aineet ilmeisesti lopettivat naaraan mahahappojen tuotannon. Kantaessaan poikasia naaras paastosi. Vatsa muuttui hautomoksi kunnes poikaset "syntyivät" suun kautta. Tämän jälkeen naaraan ruoansulatus palasi normaaliksi. Sammakoiden kykyä lopettaa ja aloittaa mahahappojen tuotanto olisi voitu ehkä hyödyntää lääketieteessä mahahaavojen hoidossa, mutta tämä tilaisuus menetettiin sammakoiden myötä.
Vatsassahautojiin kuului kaksi lajia, vatsassahautojakonna, Rheobatrachus silus ja pohjoinen vatsassahautojakonna, Rheobatrachus vitellinus.
Vatsassahautojat (Rheobatrachus) on heimoon Myobatrachidae kuuluva sammakkoeläinten suku, johon kuuluu kaksi lajia. Suku on saanut nimensä siitä, että molemmat lajit hautovat poikasensa vatsassaan. Vatsassahautojia tavattiin vain pienellä alueella Itä-Australian sademetsissä.
Lajeista ensimmäinen löydettiin vuonna 1973. Vuonna 1979 sammakon tulevaisuuden uskottiin olevan turvattu suurten poikasmäärien takia, mutta jo myöhemmin samana vuonna täysikasvuiset yksilöt olivat kadonneet eikä yhtään yksilöä löydetty. Viimeinen tunnettu vatsassahautoja kuoli laboratoriossa vuonna 1983.
