nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kotihiiri (Mus musculus) on pieni ihmisasumusten ja varastojen liepeillä viihtyvä jyrsijälaji.
Kotihiiri pääsee helposti asuinrakennusten sisätiloihin jopa alle senttimetrin kokoisesta kolosta ja erilaisten materiaalien läpi.[3] Se on aktiivisin vuorokauden pimeimpinä aikoina, mutta sisällä se liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina toisin kuin metsähiiri, joka on aktiivinen vain öisin. Kotihiiren elinalueeksi riittää muutama neliömetri, mikäli ruokaa ja pesäpaikka löytyvät.
Kotihiiri on luultavasti lähtöisin Aasian aroilta tai Välimeren seudulta.[4]
Nykyisin kotihiiri asustaa lähes kaikissa maailman elinympäristöissä. Vain napaseudulta se puuttuu. Kotihiiren luontaista ympäristöä ovat metsät ja ruohostot, mutta laji on elänyt ihmisen läheisyydessä jo tuhansia vuosia. Luontaisen elinalueensa ulkopuolelle kotihiiristä on usein ollut haittaa sekä ihmisille että alueen alkuperäiselle luonnolle. Kotihiiri luetaan siksi yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista[5].
Kotihiiri on väriltään melko tasaisen ruskeanharmaa; vatsapuoli on vain hieman vaaleampi kuin selkäpuoli. Kooltaan se on vähän pienempi kuin metsähiiri, eli vartalo on noin 6–10 senttimetriä pitkä, ja häntä samanmittainen. Paino on 12–22 grammaa.[4]
Vasta äskettäin on tiedostettu, että aiemmin yhdeksi lajiksi luultu kotihiiri on molekyyli- ja kromosomibiologisin testein jaettavissa kahdeksi selkeäksi lajiksi: vaaleaksi (Mus musculus) ja tummaksi (Mus domesticus) kotihiireksi.lähde?
Kotihiiret yleensä liikkuvat neljällä jalalla. Syödessään tai kamppaillessaan ne kuitenkin seisovat takajaloillaan, tukien itseään hännällään. Juostessa häntä toimii tasapainottajana ja yleensä häntä on pystyasennossa, ellei hiiri ole peloissaan. Hiiret ovat hyviä kiipeilemään, hyppäämään ja uimaan. Aktiivista aikaa ovat hämärä ilta ja yö; hiiret eivät pidä kirkkaista valoista. Ne elävät yleensä piilopaikoissa ruoan läheisyydessä ja rakentavat pesänsä pehmeisiin materiaaleihin.
Hiirillä on omat reviirinsä ja yleensä uroshiiri elää yhdessä useiden naarashiirten ja poikueensa kanssa. Dominoivat uroshiiret kunnioittavat toistensa elinpiirejä, eivätkä yleensä tunkeudu toisten pesimäalueelle. Mikäli useita uroshiiriä on yhtä aikaa samassa häkissä, ne käyttäytyvät usein aggressiivisesti toisiaan kohtaan, elleivät ole kasvaneet syntymästä asti yhdessä.
Hiiret pelkäävät rottia, jotka usein tappavat ja syövät hiiriä. Kotihiiri on heikko puolustamaan itseään ja alueilla, jossa elää muita pieniä nisäkkäitä tai hiirilajeja, se ei selviä kaukana ihmisasutuksista.[6]
Kotihiiri on synnynnäinen selviytyjä ravinnon suhteen, eikä nirsoile ruokaa valitessaan. Sille kelpaakin hyvin monenlainen ravinto. Luonnossa se syö siemeniä, juuria ja muita kasvinosia. Välipalaksi se nappaa hyönteisiä ja niiden meheviä toukkia ja sopivasti kohdalle osuva raato kelpaa myös. Rakennuksissa asuvat kotihiiret syövät melkein mitä tahansa ruokaa, johon vain pääsevät käsiksi. Kotihiiret pitävät erityisesti erilaisista siemenistä. Hiiret tarvitsevat vain niukalti vettä – valtaosa tarvittavasta nesteestä saadaan ruoka-aineista. Kotihiiri syö omaa ulostettaan, ja saa siitä suolen bakteerien kehittämiä ravintoaineita. Vangittuna hiiri voikin tehdä ulosteensa muun muassa syömänsä ruoan päälle tai juoma-astiaan. Muiden jyrsijöiden tapaan kotihiirikään ei pysty oksentamaan. Syötäväksi kelpaavat myös saippua, liima, kynttilät ja monenlaiset muut kodin tarvikkeet.lähde? Kotihiiri on suuri hygieniariski keittiötiloissa, sillä se voi levittää erilaisia tauteja ruokaa etsiessään.
Sisätiloissa kotihiiri pystyy hyvissä olosuhteissa tuottamaan 5–6 poikuetta vuodessa. Kantoaika on lyhyt, vain 19 vuorokautta, ja poikueessa on 4–8 poikasta. Poikaset syntyvät karvattomina ja sokeina, mutta silmät aukeavat 12–14 päivän kuluttua. Poikasia imetetään kolme viikkoa, ja niistä tulee sukukypsiä jo 5–7 viikon iässä.[7]
Koska hiiri on elänyt niin pitkään läheisessä kontaktissa ihmisten kanssa, se esiintyy usein kansanperinteessä.[4]
Ihmisillä ja muilla kädellisillä on perinnöllinen taipumus oppia nopeasti pelkäämään käärmeitä, hiiriä ja hämähäkkejä. Naiset kärsivät peloista ja fobioista neljä kertaa useammin kuin miehet, ja naisten väitetään pelkäävän erityisen usein juuri mainittuja eläimiä.[8]
Kotihiiri (Mus musculus) on pieni ihmisasumusten ja varastojen liepeillä viihtyvä jyrsijälaji.
Kotihiiri pääsee helposti asuinrakennusten sisätiloihin jopa alle senttimetrin kokoisesta kolosta ja erilaisten materiaalien läpi. Se on aktiivisin vuorokauden pimeimpinä aikoina, mutta sisällä se liikkuu kaikkina vuorokaudenaikoina toisin kuin metsähiiri, joka on aktiivinen vain öisin. Kotihiiren elinalueeksi riittää muutama neliömetri, mikäli ruokaa ja pesäpaikka löytyvät.
