nimet breadcrumb-navigoinnissa
Bonobo, myös kongonsimpanssi tai kääpiösimpanssi, (Pan paniscus) on afrikkalainen ihmisapinalaji, joka on simpanssin ohella ihmisen lähin sukulainen (ks. simpanssit). Bonobon lihaksisto on kuitenkin lähempänä ihmisen lihaksistoa kuin simpanssin lihaksisto. Se tarkoittaa, että bonobo on lähimpänä elävää ihmisen kantalajia.[2] Ihmisellä ja bonobolla on 98,7 prosentin DNA:n yhteneväisyys, ja eräs DNA:n 1,6 prosentin osuus ihmisellä on yhtenevä bonobon kanssa, mutta ei simpanssin kanssa.[3]
Bonobo on yksi viimeisimpinä löydetyistä suurista nisäkäslajeista[4]. Bonobo nimettiin omaksi lajikseen vasta vuonna 1929. Siihen asti sitä pidettiin samana eläimenä kuin simpanssia. Simpanssista eroavia piirteitä ovat kuitenkin kävely pystyasennossa, matriarkaalinen kulttuuri sekä seksuaalisen kanssakäymisen huomattava rooli bonoboyhteisöissä.
Vaikka bonoboa kutsutaan kääpiösimpanssiksi, se ei ole juuri sukulaistaan pienikokoisempi mutta kylläkin kevytrakenteisempi. Bonobon suurin pituus on 115 senttimetriä ja uroksen paino keskimäärin 35–50 kiloa. Naaras on urosta hieman pienempi ja painaa keskimäärin 30–40 kiloa. Bonobon naama on pitkulaisempi ja jäsenet pidemmät kuin simpanssilla. Turkki ja naama ovat kokonaan mustat. Rakenteeltaan bonobo muistuttaa paljon simpanssia.
Bonobo elää 50–120 yksilön ryhmissä, jotka ovat jakautuneet pienryhmiin, joissa on useimmiten emo ja sen jälkeläiset. Ravinnokseen se käyttää hedelmiä ja muuta kasviravintoa sekä pieniä selkärankaisia. Bonobo elää kosteissa ja tiheissä alankosademetsissä ainoastaan Kongon länsiosissa Cuvette-Centralen alueella[5]. Kannan koko on arviolta 10 000–20 000 yksilöä, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Bonobojen ruokavalio on monipuolinen, ja ne syövät kaikkea löytämäänsä hedelmistä hyönteisiin ja toukkiin asti, herkuttelevat luonnonvaraisten mehiläisten hunajalla ja pyydystävät kaloja.[6]
Bonobo on sekä simpanssin että ihmisen lähisukulainen, ja sillä on yli 98-prosenttisesti samat geenit ihmisen kanssa. Ihmislajin on arveltu erkaantuneen yhteisestä esivanhemmasta kahdeksan miljoonaa vuotta sitten, ennen bonobon ja simpanssin eriytymistä, joka on saattanut johtua simpanssin sopeutumisesta myös melko avoimille kuiville asuinalueille. Bonobo on puolestaan jäänyt vain sademetsiin.[7]
Simpanssia on 1970-luvulta lähtien pidetty ihmisen lähimpänä sukulaisena, mutta bonobon tunnettuuden lisäännyttyä 1900-luvun lopulla jotkut tutkijat ovat esittäneet, että se olisi lähempänä ihmisen esivanhempaa.[8]
Bonoboyhteisöt ovat melko rauhanomaisia. Vahvimmat sosiaaliset siteet muodostuvat naaraiden välille, mutta naaraat muodostavat siteitä myös uroksiin. Täysikasvuiset bonobourokset seuraavat emoaan ja pysyvät riippuvaisina näiden suojelusta urosten välisissä aggressiotilanteissa. Bonoboyhteisön hierarkiassa korkeimmalla olevat urokset ovat tavallisesti tärkeiden naaraiden jälkeläisiä. Aikuisten urosten osuus on huomattavasti suurempi kuin simpanssiyhteisöissä.[8]
Tutkijat ovat verranneet bonoboiden virtsan testosteronimääriä simpansseihin ja havainneet, että vaikka bonobonaaraat tuottavat testosteronia yhtä paljon kuin simpanssinaaraat, bonobourosten testosteronituotanto on simpansseja alempi. Koska dominoivan käyttäytymisen on havaittu olevan yhteydessä testosteroniin, tutkijat ovat arvelleet, että urosten alhainen testosteronituotanto ennustaa naaraiden dominoimaa sosiaalista järjestelmää.[9]
Bonoboyhteisöt ovat sekä naaraskeskeisiä että naaraiden dominoimia. Naaraat ottavat ensimmäisinä osaa uusiin tilanteisiin, kuten ravinnon löytymiseen ja häätävät yhdessä pois naarasta ahdistelevan uroksen. Koska urokset ovat naaraita kookkaampia, on arveltu, että naaraiden liittolaisuus on keino hallita uroksia.[8]
Yhdessä liikkuvien bonoboryhmien on huomattu muodostavan luonnossa yhteisöjä, joihin kuuluvien pienempien ryhmien välillä ne voivat liikkua melko vapaasti. Simpanssien tavoin bonobourokset elävät koko ikänsä samassa yhteisössä, mutta naaraat siirtyvät uuteen yhteisöön sukukypsyyden saavutettuaan. Tässä yhteisössä nuoret naaraat valitsevat yhden tai kaksi vanhempaa naarasta, joiden kanssa ne erityisesti harjoittavat sukimista ja sukuelinten yhteen hieromista. Nuoren naaraan on onnistuttava solmimaan suhde vanhempaan naaraaseen tullakseen hyväksytyksi yhteisön uudeksi jäseneksi. Ne saavat vakaamman aseman synnytettyään ensimmäisen poikasensa. Bonobonaaraiden välisen liiton hallitsevuus on erikoista, sillä yleensä yhteisöön jäävä sukupuoli solmii keskenään vahvimmat siteet.[8]
Bonoboiden sosiaalisessa käyttäytymisessä seksillä on keskeinen rooli. Bonobot kiihottuvat hyvin helposti ja ilmaisevat seksuaalisuuttaan erilaisissa paritteluasennoissa tai sukuelinten kontaktilla. Toisin kuin simpansseilla, bonobonaaraan sukuelimet ovat sopeutuneet myös kasvokkaiseen paritteluasentoon. Bonobonaaraat ovat lähes koko kuukautiskierron ajan seksuaalisesti aktiivisia. Muista kädellisistä poikkeavaa on naaraiden välinen sukupuolielinten yhteen hankaaminen. Myös urokset saattavat hieroa erektiossa olevia peniksiään yhteen tai toisen uroksen takapuolta vasten. Muita bonoboiden eroottisten kontaktien muotoja ovat toisinaan havaittu suuseksi, toisen yksilön sukuelinten hierominen käsillä sekä voimalliset kielisuudelmat. Moninainen seksuaalikäyttäytyminen on osa yhteisön jokapäiväistä elämää. Keskimääräinen paritteluaika on 13 sekuntia. Tiheästä parittelusta huolimatta bonobonaaraat eivät synnytä poikasia useammin kuin simpanssit. Voidaan sanoa, että bonobot – ihmisten tavoin – harrastavat seksiä myös muussa kuin lisääntymistarkoituksessa.[8]
Seksuaalikäyttäytymistä esiintyy erityisesti tilanteissa, jotka sisältävät kilpailua ja jotka muilla kädellisillä johtavat usein aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tällaisia ovat ruoan jakaminen, uuden lelun löytäminen eläintarhassa sekä naaraisiin liittyvä urosten välinen mustasukkaisuus, jonka urokset rauhoittavat hieromalla sukuelimiään vastakkain. Bonoboilla on taipumus ratkaista konfliktitilanteet seksuaalikontaktilla voimankäytön sijaan. Seksuaalikäyttäytymistä tapahtuu monissa partneriyhdistelmissä sekä täysikasvuisten yksilöiden kesken että täysikasvuisten ja keskenkasvuisten bonoboiden välillä.[8]
Bonoboilla on erikoinen kilpirauhashormoni trijodityroniinin eli T3:n pitoisuus. Sen uskotaan vaikuttavan urosbonoboiden rauhanomaisuuteen: bonobonaarailla on korkeampi hormonipitoisuus. Bonoboiden T3-pitoisuuksia on verrattu simpansseihin ja ihmiseen, ja bonoboiden hormonipitoisuuden lasku alkaa vasta 20 ikävuoden paikkeilla, mikä on myöhemmin kuin ihmisen vastaava teini-iässä. T3-hormonin erikoinen profiili aiheuttaa bonobolle kehityksellistä viivästymistä. Simpanssiin verrattuna bonobon kognitiivinen kehitys ja kehon kasvu ovat viivästyneitä. T3-hormoni saattaa myös vaikuttaa stressireaktioihin.[10]
Bonobo, myös kongonsimpanssi tai kääpiösimpanssi, (Pan paniscus) on afrikkalainen ihmisapinalaji, joka on simpanssin ohella ihmisen lähin sukulainen (ks. simpanssit). Bonobon lihaksisto on kuitenkin lähempänä ihmisen lihaksistoa kuin simpanssin lihaksisto. Se tarkoittaa, että bonobo on lähimpänä elävää ihmisen kantalajia. Ihmisellä ja bonobolla on 98,7 prosentin DNA:n yhteneväisyys, ja eräs DNA:n 1,6 prosentin osuus ihmisellä on yhtenevä bonobon kanssa, mutta ei simpanssin kanssa.
Bonobo on yksi viimeisimpinä löydetyistä suurista nisäkäslajeista. Bonobo nimettiin omaksi lajikseen vasta vuonna 1929. Siihen asti sitä pidettiin samana eläimenä kuin simpanssia. Simpanssista eroavia piirteitä ovat kuitenkin kävely pystyasennossa, matriarkaalinen kulttuuri sekä seksuaalisen kanssakäymisen huomattava rooli bonoboyhteisöissä.
