nimet breadcrumb-navigoinnissa
Egyptinkoirankuonolepakko[2] eli afrikanronkko[3] (Rousettus egyptiacus) on keskikokoinen hedelmälepakko, jonka levinneisyysalue ulottuu Senegalista yli lähes koko Afrikan ja Etu-Aasian Pakistaniin asti. Sitä tavataan myös Kyproksella ja Turkissa. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ronkko.[4]
Egyptinkoirankuonolepakolla on suuret silmät ja koiranomainen pää. Sen ruumis on noin 13–15,5 cm pitkä, kyynärvarsi on 8–10 cm ja paino 90-170 g.
Egyptinkoirankuonolepakot syövät hedelmien lisäksi myös siitepölyä ja mettä.
Naaras saa 105–107 päivän kantoajan jälkeen yhden tai harvoin kaksi poikasta. Laji lisääntyy monilla seuduilla noin kaksi kertaa vuodessa.
Toisin kuin muilla lepakoilla, egyptinkoirankuonolepakolla ja Rousettus-suvun kahdeksalla muulla lajilla on poikkeuksellinen kyky synnyttää äänisignaaleja värisyttämällä kieltään nopeasti suuontelossa tai oikeastaan maiskuttamalla äänekkäästi. Näin muodostuvan sointuvan, taajuudeltaan 6,5–100 kilohertsin äänen suurin intensiteetti on 12–18 kHz:n välillä. Ääntely ei ole ultraääntä, joten ihminen voi kuulla sen.
Egyptinkoirankuonolepakko eli afrikanronkko (Rousettus egyptiacus) on keskikokoinen hedelmälepakko, jonka levinneisyysalue ulottuu Senegalista yli lähes koko Afrikan ja Etu-Aasian Pakistaniin asti. Sitä tavataan myös Kyproksella ja Turkissa. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ronkko.
Egyptinkoirankuonolepakolla on suuret silmät ja koiranomainen pää. Sen ruumis on noin 13–15,5 cm pitkä, kyynärvarsi on 8–10 cm ja paino 90-170 g.
Egyptinkoirankuonolepakot syövät hedelmien lisäksi myös siitepölyä ja mettä.
Naaras saa 105–107 päivän kantoajan jälkeen yhden tai harvoin kaksi poikasta. Laji lisääntyy monilla seuduilla noin kaksi kertaa vuodessa.
Toisin kuin muilla lepakoilla, egyptinkoirankuonolepakolla ja Rousettus-suvun kahdeksalla muulla lajilla on poikkeuksellinen kyky synnyttää äänisignaaleja värisyttämällä kieltään nopeasti suuontelossa tai oikeastaan maiskuttamalla äänekkäästi. Näin muodostuvan sointuvan, taajuudeltaan 6,5–100 kilohertsin äänen suurin intensiteetti on 12–18 kHz:n välillä. Ääntely ei ole ultraääntä, joten ihminen voi kuulla sen.
