nimet breadcrumb-navigoinnissa
Tupsuhirvi (Elaphodus cephalophus) on pienikokoinen jalohirvien alaheimoon kuuluva hirvilaji, joka on samalla Elaphodus-suvun ainoa laji.[3] Tupsuhirvi jaetaan neljään alalajiin[1].
Tupsuhirvi on melko pienikokoinen hirvieläin. Sen pituus on enimmillään 160 senttimetriä, josta hännän osuus on 7–15 cm. Säkäkorkeus on 70 senttimetriä ja paino 17–50 kiloa. Tupsuhirven karvapeite on selkään asti tummanharmaa tai suklaanruskea. Karva on karkeaa ja antaa tupsuhirvelle hieman takkuisen ulkonäön. Pää ja kaula ovat harmaat, mutta huulet, korvat ja hännän alapuoli ovat lähes täysin valkoiset. Hännän valkoisen alaosan voi nähdä tupsuhirven ollessa liikkeessä, sillä eläin liikkuu häntä pystyssä. Lajilla on pienet sarvet, jotka kuitenkin jäävät mustanruskean, noin 17-senttisen karvatupsun alle.[3][4] Tupsuhirvellä on kaksi vampyyrimaista kulmahammasta, jotka ovat samantyyppiset kuin esimerkiksi kauan sitten sukupuuttoon kuolleilla sapelihammasoravalla ja sapelihammaskissalla.
Tupsuhirveä tavataan Kiinan eteläosassa ja Myanmarin koillisosassa, paikoitellen myös Itä-Tiibetissä.[1][4][3] Niitä arvellaan olevan 300 000–500 000 yksilöä, ja lajin uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä. Tupsuhirven tilasta ja uhkatekijöistä tiedetään nykyisellään hyvin vähän, mutta kannan koon arvellaan olevan pienenemässä. Laji on vuoristometsien asukas, ja se elää matalimmillaan 300 ja korkeimmillaan 4 750 metrissä. Tupsuhirven alalajien levinneisyys on lähes sama, vain hieman rajoittuneempi.[3] Afganistanista lajin luultiin jo hävinneen, kunnes vuonna 2014 siellä havaittiin vuosikymmenten tauon jälkeen muutamia yksilöitä.[5]
Tupsuhirvi on hämäräeläin, ja se on aktiivisimmallaan aamunkoitteessa ja iltahämärällä, mistä johtuen sitä näkee harvoin. Tupsuhirvi kulkee kiima-aikaan lukuun ottamatta yksin tai pienissä ryhmissä.[3][4]
Tupsuhirvi syö ruohoa, ituja ja joskus pieniä haaskoja. Tupsuhirven sanotaan oleilevan aina veden lähellä. Tupsuhirven tärkeimmät luontaiset saalistajat ovat leopardi ja vuorisusi.[3][4]
Tupsuhirvi saavuttaa sukukypsyyden 9–12 kuukauden iässä. Tupsuhirvet parittelevat myöhään syksystä tai alkutalvella. Naaras on tiineenä 180–210 päivää ja synnyttää touko-heinäkuussa yhden vasan, joskus kaksikin.[3][4]
Tupsuhirvellä on otsassa mustanruskea karvatupsu, joka peittää sen pienet sarvet. Tästä tulee myös lajin englanninkielinen nimi Tufted deer ja suomenkielinen nimitys tupsuhirvi. Sen tieteellinen nimi Elaphodus cephalophus tulee kreikan kielen sanoista Elaphos (hirvi), odous (hammas), Kephale (pää) ja lophos (harja).[3][4]
Tupsuhirvi (Elaphodus cephalophus) on pienikokoinen jalohirvien alaheimoon kuuluva hirvilaji, joka on samalla Elaphodus-suvun ainoa laji. Tupsuhirvi jaetaan neljään alalajiin.
