nimet breadcrumb-navigoinnissa
Acantholimon on lyijykukkakasvien heimoon (Plumbaginaceae) kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 120 lajia pieniä piikkilehtisiä monivuotista ruohoja. Ne kasvavat Välimeren alueen itäosissa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa. Vain muutama laji on onnistuttu ottamaan viljelykseen onnistuneesti. Ne soveltuvat erinomaisesti kivikkopuutarhoihin. Luonnossa ne esiintyvät kuivilla vuoristo- ja aavikkoalueilla kasvupaikkoinaan kivikot, soratasangot ja suolajärvien rantamat.[1]
Useimmilla suvun lajeilla on tiuha lehtiruusuke, joka muodostaa mättään tai kummun, jonka alaosa muodostuu vanhoista, jo kuihtuneista lehdistä. Itse lehdet ovat neulasmaisia, jäykkiä ja kovia. Joidenkin lajien lehtien pinnalla on mineraalisuolojen muodostama valkoinen härmä.[1]
Acantholimon on läheistä sukua laukkaneilikoille (Armeria), ja sen edustajilla on laukkaneilikoiden kukkia muistuttavat vaaleanpunaiset tai valkoiset kukat. Laukkaneilikoista poiketen kukat sijaitsevat tähkämäisissä kukinnoissa, kun laukkaneilikoilla kukinto on mykerö. Kukkatähkä voi olla lehdellinen tai sijaita vanan päässä kaikkien lehtien yläpuolella.[1]
Suvun lajeilla on erikoisvaatimuksensa. Ne eivät siedä niiden juurelle kerääntyvää kosteutta, eivät varsinkaan talvella. Maaperän tulee siis olla hyvin karkeaa ja hyvin vettä läpäisevää. Kuuma ja kuiva kasvupaikka sopii niille parhaiten. Kasveja voi lisätä kärkipistokkaista.[1]
Tunnetuin laji viljelyssä lienee Acantholimon glumaceum, joka on kotoisin Kaukasusvuoristosta ja siihen liittyvistä Turkin osista. Se muodostaa 5–8 senttiä korkeita ja 30 senttiä leveitä mättäitä. Kukat ovat näyttäviä, syvän vaaleanpunaisia, ja mättäässä on useita kukintovanoja. Laji kestää lähes 30 asteen pakkasia.[1]
Acantholimon on lyijykukkakasvien heimoon (Plumbaginaceae) kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 120 lajia pieniä piikkilehtisiä monivuotista ruohoja. Ne kasvavat Välimeren alueen itäosissa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa. Vain muutama laji on onnistuttu ottamaan viljelykseen onnistuneesti. Ne soveltuvat erinomaisesti kivikkopuutarhoihin. Luonnossa ne esiintyvät kuivilla vuoristo- ja aavikkoalueilla kasvupaikkoinaan kivikot, soratasangot ja suolajärvien rantamat.
