nimet breadcrumb-navigoinnissa
Arinakääpä (Phellinus igniarius) on lehtipuilla esiintyvä sieni, joka muiden kääpien tapaan lahottaa puuta solunulkoisilla entsyymeillään. Laji toimii valkolahottajana elävilläkin puilla.[2]
Itiöstä kasvanut sienirihmasto tunkeutuu puuhun kuoren vioittumien kautta. Sienirihmasto aiheuttaa valkolahoa ja tuhoaa puun hitaasti. Vielä elävään tai kuolleeseen puuhun ilmestyvä, 5–20 senttimetriä leveä kääpä on monivuotinen. Arinakääpä lahottaa varsinkin koivuja ja muita lehtipuita, mutta haapoja lahottaa vain haavanarinakääpä.
Ruotsissa arinakäävästä on tiettävästi tehty taulaa kuin myös taulakäävästä (Fomes fomentarius), mistä juontunee arinakäävän ruotsinkielinen nimi eldticka[3]. Kenties suomalainen nimi juontunee samasta asiastaMustakääpä (Phellinus ignarius var. trivialis)on nykytiedon (2016) mukaan hieman toisennäköinen arinakäävän muoto, joka suosii suuria pajupuita. Kaiken kaikkiaan arinakääpien taksonomia on yhä ongelmallinen DNA-selvittelyistä huolimatta.[4]
Arinakääpä (Phellinus igniarius) on lehtipuilla esiintyvä sieni, joka muiden kääpien tapaan lahottaa puuta solunulkoisilla entsyymeillään. Laji toimii valkolahottajana elävilläkin puilla.
Itiöstä kasvanut sienirihmasto tunkeutuu puuhun kuoren vioittumien kautta. Sienirihmasto aiheuttaa valkolahoa ja tuhoaa puun hitaasti. Vielä elävään tai kuolleeseen puuhun ilmestyvä, 5–20 senttimetriä leveä kääpä on monivuotinen. Arinakääpä lahottaa varsinkin koivuja ja muita lehtipuita, mutta haapoja lahottaa vain haavanarinakääpä.
Ruotsissa arinakäävästä on tiettävästi tehty taulaa kuin myös taulakäävästä (Fomes fomentarius), mistä juontunee arinakäävän ruotsinkielinen nimi eldticka. Kenties suomalainen nimi juontunee samasta asiastalähde?.
Mustakääpä (Phellinus ignarius var. trivialis)on nykytiedon (2016) mukaan hieman toisennäköinen arinakäävän muoto, joka suosii suuria pajupuita. Kaiken kaikkiaan arinakääpien taksonomia on yhä ongelmallinen DNA-selvittelyistä huolimatta.
