nimet breadcrumb-navigoinnissa
Hajuheinä (Cinna latifolia) on monivuotinen lehdoissa tavattava kasvi. Suomessa laji on rauhoitettu ja se kuuluu Euroopan neuvoston uhanalaisten kasvien luetteloon.[1]
Monivuotinen hajuheinä kasvaa lähes metrin korkuiseksi. Se on lyhytrönsyinen ja kalju. Lehden tupet ovat avoimia. Karheat lehdet ovat pitkäkärkisiä, kapeatyvisiä, 10–22 senttimetriä pitkiä ja 1–1,5 cm leveitä. Röyhy on 12–20 cm pitkä ja sen haarat ovat siirottavia tai nuokkuvia. Tähkylät ovat 3 mm pitkiä, yksikukkaisia ja teräväselkäisiä. Kaleet ovat tähkylän pituisia ja tasasoukkia. Ulkohelve on vihreä ja siinä on hyvin lyhyt, kaleiden peittoon jäävä vihne. Hajuheinä kukkii heinäkuussa.[2] Nimensä kasvi on saanut siitä, että sen kuivat versot tuoksuvat kumariinilta.[3]
Euroopassa hajuheinää kasvaa harvinaisena Norjassa, Ruotsissa, Baltian maissa ja Venäjällä, josta levinneisyysalue jatkuu katkonaisena Kaukasukselle ja Siperiaan aina Japaniin saakka. Yleisempi laji on Pohjois-Amerikassa, jossa sitä tavataan Alaskassa, Kanadassa ja Yhdysvaltain pohjois-ja keskiosissa.[4] Suomessa hajuheinää tavataan etenkin Hämeestä, Keski-Suomesta ja Savosta, muualta maasta on vain hajanaisia havaintoja. Kasvupaikkoja tunnetaan Suomesta alle 150. Hajuheinä lienee levinnyt Suomeen myöhäisjääkaudella.[1]
Hajuheinää tavataan useimmiten paikoissa, joissa vallitsee viileä ja tasaisen kostea pienilmasto. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa puronvarsilehdot, louhikot ja kivikkoiset lehdot.[2][3]
Hajuheinä (Cinna latifolia) on monivuotinen lehdoissa tavattava kasvi. Suomessa laji on rauhoitettu ja se kuuluu Euroopan neuvoston uhanalaisten kasvien luetteloon.
