nimet breadcrumb-navigoinnissa
Engelmanninkuusi (Picea engelmannii) on havupuu, joka esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa.
Lajin esiintymisalue ulottuu Brittiläisen Kolumbian keskiosista ja Lounais-Albertasta aina Pohjois-Kaliforniaan ja lounaiseen Arizonaan ja New Mexicoon. Pohjois-Meksikossa on myös kaksi erillistä esiintymisaluetta. Laji kasvaa korkealla vuoristossa (900–3 450 m), monilla alueilla puurajalle saakka, esiintymisalueen luoteisosissa joskus alempana.
Engelmanninkuusi kasvaa yleensä 25–40 metrin pituiseksi, parhaimmillaan 65 metriä ja rungonpaksuudeltaan 1,5-metriseksi. Kaarna on ohut ja suomumainen ja hilseilee pois pyöreinä paloina, jotka ovat halkaisijaltaan 5–10 cm. Latvusto on nuorena kapea. Vuosiversot ovat ruskean-oranssinkeltaisia, tiheästi untuvakarvaisia. Neulaset ovat 15–30 mm pitkiä, pehmeitä, päältä sinivihreitä ja alapuolelta sinivalkoisia.
Kävyt ovat riippuvia, kapeita, 4–8 cm pitkiä ja sulkeutuneina 1,5 cm leveitä, avautuneina 3 cm leveitä. Niissä on ohuet, taipuisat suomut, jotka ovat 15–20 mm pitkät ja reunoiltaan aaltomaiset. Kävyt ovat punaruskeita, täysin kehittyneinä 4–7 kuukautta pölyttymisen jälkeen vaaleanruskeita. Siemenet ovat mustia, 2–3 mm pitkiä, ja niissä on 5–8 mm pitkä kapea vaaleanruskea siipi.
Engelmanninkuusesta esiintyy kaksi alalajia. Toiset tutkijat pitävät niitä muunnoksina, toiset omina lajeinaan.
Engelmanninkuusi risteytyy helposti lähisukulaisen valkokuusen (Picea glauca) kanssa Kalliovuorten pohjois- ja itäosissa ja jonkin verran sitkankuusen (Picea sitchensis) kanssa Kaskadien vuoriston länsiosissa.[2]
Engelmanninkuusta käytetään Pohjois-Amerikassa paperinvalmistukseen ja rakennuspuuksi. Hitaasti korkealla vuoristossa kasvaneita puita käytetään akustisten kitaroiden valmistukseen. Sitä käytetään myös jonkin verran joulukuusina.[3]
Engelmanninkuusi (Picea engelmannii) on havupuu, joka esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsiosissa.
Lajin esiintymisalue ulottuu Brittiläisen Kolumbian keskiosista ja Lounais-Albertasta aina Pohjois-Kaliforniaan ja lounaiseen Arizonaan ja New Mexicoon. Pohjois-Meksikossa on myös kaksi erillistä esiintymisaluetta. Laji kasvaa korkealla vuoristossa (900–3 450 m), monilla alueilla puurajalle saakka, esiintymisalueen luoteisosissa joskus alempana.
Engelmanninkuusi kasvaa yleensä 25–40 metrin pituiseksi, parhaimmillaan 65 metriä ja rungonpaksuudeltaan 1,5-metriseksi. Kaarna on ohut ja suomumainen ja hilseilee pois pyöreinä paloina, jotka ovat halkaisijaltaan 5–10 cm. Latvusto on nuorena kapea. Vuosiversot ovat ruskean-oranssinkeltaisia, tiheästi untuvakarvaisia. Neulaset ovat 15–30 mm pitkiä, pehmeitä, päältä sinivihreitä ja alapuolelta sinivalkoisia.
Kävyt ovat riippuvia, kapeita, 4–8 cm pitkiä ja sulkeutuneina 1,5 cm leveitä, avautuneina 3 cm leveitä. Niissä on ohuet, taipuisat suomut, jotka ovat 15–20 mm pitkät ja reunoiltaan aaltomaiset. Kävyt ovat punaruskeita, täysin kehittyneinä 4–7 kuukautta pölyttymisen jälkeen vaaleanruskeita. Siemenet ovat mustia, 2–3 mm pitkiä, ja niissä on 5–8 mm pitkä kapea vaaleanruskea siipi.
Engelmanninkuusesta esiintyy kaksi alalajia. Toiset tutkijat pitävät niitä muunnoksina, toiset omina lajeinaan.
Picea engelmannii subsp. engelmannii, esiintymisalue kokonaan lukuun ottamatta P. engelmannii subsp. mexicana. Picea engelmannii subsp. mexicana josta on kaksi erillistä esiintymisaluetta Pohjois-Meksikossa. Engelmanninkuuset aivan Arizonan kaakkoisosassa ja New Mexicon lounaisosassa kuuluvat mahdollisesti myös tähän alalajiin.Engelmanninkuusi risteytyy helposti lähisukulaisen valkokuusen (Picea glauca) kanssa Kalliovuorten pohjois- ja itäosissa ja jonkin verran sitkankuusen (Picea sitchensis) kanssa Kaskadien vuoriston länsiosissa.
