Deltasypressi (Glyptostrobus pensilis)[3] on havupuulaji, joka kuuluu deltasypressien (Glyptostrobus) sukuun sypressikasvien (Cupressaceae) heimossa. Se on vanhan, jo liitukautisista fossiileista tunnetun sukunsa ainoa nykyisin elävä laji. Suurin osa Kaakkois-Aasian jokisuistoissa kasvavan deltasypressin alkuperäisistä elinalueista on nykyään maanviljelykäytössä, ja laji luokitellaan nykyisin äärimmäisen uhanalaiseksi.[1] Lähimpien elävien sukulaistensa suosypressien (Taxodium) tavoin deltasypressi on kausivihanta tai puoliainavihanta havupuu, joka usein pudottaa lehtensä talveksi.[2][4]
Deltasypressi on keskikokoinen puu. Se kasvaa yleensä 15–30 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan enintään 1,2 metriä leveäksi. Runko levenee usein huomattavasti alaosastaan tyveä kohti.[2][4] Oksat haarautuvat rungosta yleensä vaakatasossa. Kaarna on harmahtavan ruskeaa ja halkeilee epäsäännöllisinä suikaleina.[4] Versot ovat eriytyneet pysyviin pitkäversoihin ja talveksi lehtineen variseviin lyhytversoihin.[2]
Lehdet ovat asettuneet kierteisesti. Lyhytversojen lehdet ovat yleensä 8–12 millimetriä pitkiä ja muodoltaan neulasmaisia.[2] Ne kasvavat 1,5–2 millimetrin välein 40–45 asteen kulmassa versoon.[4] Pysyvien pitkäversojen lehdet ovat osin päällekkäisiä, suomumaisia, johteisia ja 1,5–3 millimetriä pitkiä.[4] Deltasypressi on yleensä kausivihanta ja varistaa lehtensä sekä lyhytversonsa talveksi. Lehdet ovat vaaleanvihreitä nuorena ja punaisenruskeita syksyllä ennen varisemistaan.[2]
Puu on yksikotinen ja tuulipölytteinen. Kävyt kasvavat versojen kärjissä.[4] Hedekävyt kasvavat yksivuotisten lyhytversojen kärjissä. Siemenkävyt kasvavat suomulehtisissä pysyvissä oksanhaaroissa.[2] Ne ovat 1,4–2,5 senttimetriä pitkiä ja 0,9–1,5 cm leveitä sekä muodoltaan munanmuotoisia tai päärynämäisiä.[4] Käpysuomut koostuvat kiinnikasvaneesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Ne ovat litteitä ja vastapuikeita. Käpysuomujen keskellä on pieni ota.[2] Suomujen kärjissä on 6–10 käyrää kolmiomaista uloketta.[4]
Deltasypressi kasvaa Etelä-Kiinassa, Vietnamissa ja Laosissa. Laji on äärimmäisen uhanalainen, ja suurimman osan jäljellä olevista yksilöistä uskotaan olevan istutettuja.[1] Luonnonvaraisia yksilöitä uskotaan olevan vielä Keski-Vietnamissa Đắk Lắkin maakunnassa sekä Laosissa Bolikhamxain provinssissa.[5] Istutettuna laji on yleinen Etelä-Kiinassa varsinkin Guangdongissa Helmijoen suistossa.[4]
Deltasypressi kasvaa lähinnä jokisuistoissa vetisessä maaperässä. Lajia esiintyy yleensä vain lähellä merenpinnan tasoa. Se viihtyy aurinkoisella paikalla.[4] Istutettuna se kasvaa usein vetisten riisipeltojen laidoilla.[5]
Puuta istutetaan usein Kiinassa ja Vietnamissa kosteille alueille, kuten jokien ja riisipeltojen reunoille suojaamaan tuulelta ja ehkäisemään eroosiota.[4] Lajia käytetään myös koristepuuna monilla lämpimänlauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla.[2]
Puuaines on arvostettua rakennustöissä, veistossa sekä huonekalujen ja soitinten valmistuksessa.[2][4] Kaarnasta ja kävyistä saatavia tanniineja käytetään nahan parkitsemiseen ja kankaiden värjäykseen. Juuriston puu on hyvin kevyttä ja siitä valmistetaan korkkia, kohoja ja kellukkeita.[4] Useita kasvin osia on myös perinteisesti käytetty lääkinnässä.[6]
Koska puu on nykyään luonnossa hyvin harvinainen ja koska sitä kasvatetaan lähinnä suojapuuna ja eroosion estämiseksi, puuainesta ei ole nykyään laajalti saatavilla. Puuta saadaan lähinnä luonnostaan kaatuneista puista.[4]
Deltasypressi (Glyptostrobus pensilis) on havupuulaji, joka kuuluu deltasypressien (Glyptostrobus) sukuun sypressikasvien (Cupressaceae) heimossa. Se on vanhan, jo liitukautisista fossiileista tunnetun sukunsa ainoa nykyisin elävä laji. Suurin osa Kaakkois-Aasian jokisuistoissa kasvavan deltasypressin alkuperäisistä elinalueista on nykyään maanviljelykäytössä, ja laji luokitellaan nykyisin äärimmäisen uhanalaiseksi. Lähimpien elävien sukulaistensa suosypressien (Taxodium) tavoin deltasypressi on kausivihanta tai puoliainavihanta havupuu, joka usein pudottaa lehtensä talveksi.