Valkosoihtu (Asphodelus albus) on monivuotinen ruohokasvi heinäpuukasvien heimon (Xanthorrhoeaceae) alaheimossa Asphodeloideae (aiemmin heimona Asphodelaceae, soihtukasvit)[1]. Lajia viljellään perennana eli monivuotisena koristekasvina[2].
Tätä tummanvihreälehtistä vaaleakukkaista kasvia kasvoi antiikin taruston mukaan manalan niityillä. Kukat ilahduttivat kuolleiden sieluja. Kreikkalaiset omistivat kasvin kasvuvoiman jumalattarelle Demeterille ja hänen tyttärelleen Persefonelle, roomalaiset Saturnukselle. Myytit kertovat asphodeluksen mukuloita käytetyn kuolleiden ravintona Haadeksessa. Nälänhätien aikoihin niitä söivät myös elävät. Mukuloiden uskottiin parantavan myrkytyksiä. Kukkatertut olivat jumalkuvien koristeita (hastula regia). Välimeren maissa asphodeluksella ilmaistaan surua vielä tänäkin päivänä. Kansanuskomuksissa kasvin arvellaan karkottavan pahoja henkiä.[3]
Valkosoihtu (Asphodelus albus) on monivuotinen ruohokasvi heinäpuukasvien heimon (Xanthorrhoeaceae) alaheimossa Asphodeloideae (aiemmin heimona Asphodelaceae, soihtukasvit). Lajia viljellään perennana eli monivuotisena koristekasvina.
Tätä tummanvihreälehtistä vaaleakukkaista kasvia kasvoi antiikin taruston mukaan manalan niityillä. Kukat ilahduttivat kuolleiden sieluja. Kreikkalaiset omistivat kasvin kasvuvoiman jumalattarelle Demeterille ja hänen tyttärelleen Persefonelle, roomalaiset Saturnukselle. Myytit kertovat asphodeluksen mukuloita käytetyn kuolleiden ravintona Haadeksessa. Nälänhätien aikoihin niitä söivät myös elävät. Mukuloiden uskottiin parantavan myrkytyksiä. Kukkatertut olivat jumalkuvien koristeita (hastula regia). Välimeren maissa asphodeluksella ilmaistaan surua vielä tänäkin päivänä. Kansanuskomuksissa kasvin arvellaan karkottavan pahoja henkiä.
