Merikissa eli kissakala (Anarhichas lupus) on pohjoisissa merissä elävä tylppähampainen ja vahvaleukainen kala. Virheellisesti myös monneja ja etenkin piikkimonnia kutsutaan kissakalaksi niiden englanninkielisen nimen (catfish) mukaan.
Merikissa on yleensä alle metrin mittainen kala, väriltään harmaanvihreä tai mustan tai punaisen ruskea. Ruumissa on 10-15 tummempaa poikkijuovaa.[2]
Merikissa elää kalliopohjilla, harvemmin hiekka- tai mutapohjilla, yleensä 20-100 metrin syvyydessä. Se syö kalaa ja kovakuorisia pohjaeläimiä kuten simpukoita, merisiilejä ja taskurapuja.
Merikissa elää Pohjois-Atlantin molemmilla rannikoilla ja pohjoisessa Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten vesillä. Se esiintyy Vienanmeressä, Skandinavian rannikolla ja Pohjanmeressä ja myös lounaisessa Itämeressä, sekä etelämpänä Biskajanlahdella ja Välimeren Genovanlahdella.[1] Amerikan rannikolla se on yleinen Cape Codiin saakka etelässä, mutta tavataan joskus New Jerseyssä asti.
Sukeltajat pyydystävät merikissoja tavallisimmin pitkällä tukevavartisella keihäällä, koska silloin otus ei pääse hyökkäämään sukeltajan kimppuun. Haavoitettuna ja ärsytettynä kissakala käyttäytyy erittäin aggressiivisesti hyökäten kaiken lähellä olevan kimppuun. Norjalaiset kalastajat murskaavat merikissan pään veneensä laitaa vasten otuksen tartuttua heidän pyydyksiinsä; he käyttävät tarkoitukseen erityistä puunuijaa.
Merikissa eli kissakala (Anarhichas lupus) on pohjoisissa merissä elävä tylppähampainen ja vahvaleukainen kala. Virheellisesti myös monneja ja etenkin piikkimonnia kutsutaan kissakalaksi niiden englanninkielisen nimen (catfish) mukaan.
