Aavikkorotta (Jaculus jaculus) on Lähi-idässä ja Pohjois- ja Koillis-Afrikassa elävä jyrsijälaji ja yksi hyppyrottien heimon 51 lajista. Sitä pidetään Suomessakin lemmikkieläimenä, ja lemmikkiharrastajat käyttävät siitä nimitystä "pikkujerboa".[4][5]
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä pohjoisafrikanjerbo.[3]
Aavikkorottaa tavataan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän hiekka- ja kivikkoaavikoilla, jossa se elää pienissä ryhmissä. Aavikkorotta on yöeläin, joka voi vaipua kuumana päivänä pesässään horteeseen. Naaras synnyttää lokakuun ja helmikuun välisenä aikana 2-4 poikasta.
Aavikkorotan ravinto koostuu kasvien juurista, mehikasvien lehdistä, silmuista, siemenistä ja hämähäkeistä. Ruokaa etsiessään ja paetessaan vihollisiaan ne voivat liikkua hyppimällä nopeasti pitkiäkin matkoja avoimessa maastossa.
Laji elää vankeudessa 5–6-vuotiaaksi.[4]
Aavikkorotan ruumis on 10-15 cm pitkä. Lyhyen, harmaankeltaisen karvan peittämä häntä on 15-25 cm pitkä, ja päättyy isoon tupsuun. Myös takajalkojen varpaita peittävät pitkistä karvoista muodostuneet tupsut. Selkä ja kyljet ovat hiekan kellertävät, mikä on aavikko-olosuhteissa hyvä suojaväri. Vatsapuoli on valkea. Silmät ja korvat ovat erittäin suuret. Täysikasvuinen yksilö painaa noin 55 grammaa.[4] Aavikkorottien takajalat ovat noin neljä kertaa pidemmät kuin etujalat, ja väitetäänkin ettei koirakaan saa hyppien pakenevaa aavikkorottaa kiinni.
Aavikkorotta (Jaculus jaculus) on Lähi-idässä ja Pohjois- ja Koillis-Afrikassa elävä jyrsijälaji ja yksi hyppyrottien heimon 51 lajista. Sitä pidetään Suomessakin lemmikkieläimenä, ja lemmikkiharrastajat käyttävät siitä nimitystä "pikkujerboa".
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä pohjoisafrikanjerbo.
