Kuningasantilooppi (Neotragus pygmaeus) on Länsi-Afrikassa elävä onttosarvinen. Se on Afrikan sorkkaeläimistä pienikokoisin.
Lajin nimi juontaa juurensa siitä, että eläin tunnetaan Liberian kansantaruissa nopeana ja viisaana eläimenä. Sen koon ja tapojen takia sitä kutsutaan alueella "jänisten kuninkaaksi". Kuningasantiloopin suvun nimi Neotragus tulee kreikan sanoista neos (”uusi”) ja tragos (”urosvuohi”). Lajinimi pygmaeus voi viitata joko pygmiin eli kääpiöön, mutta yhtä hyvin kreikan kielen sormea tarkoittavaan sanaan pugme. Tämän takia sanan pugmaios sanatarkka suomennos on ”pieni kuin sormi”. Carl von Linnén antama alkuperäinen tieteellinen nimi oli Capra pygmaea, eli hän oli sijoittanut lajin vuohien sukuun. Kuningasantiloopilla ei ole alalajeja.[2] Eurooppalaiset löysivät lajin vuonna 1704.[3]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on "kääpiösuni".[4]
Kuningasantilooppi on maailman pienin onttosarvinen ja Tragulus-suvun kääpiökauriiden ohella pienin sorkkaeläin.[2] Se on myös maailman pienin sarvellinen eläin.[5] Aikuisen kuningasantiloopin paino on 1,5–3 kiloa. Pään- ja ruumiinpituus on 38–51 senttiä ja säkäkorkeus noin 25 senttiä. Ohuen hännän pituus on 5–8 senttiä. Turkki on pehmeä ja sileä. Yläruumis on kullanruskea, kanelin värinen tai punaruskea. Väri on alempana hieman vaaleampi kuin kyljissä. Vatsapuoli on valkoinen.[2] Kaulus on punertava ja kurkku on valkoinen. Hännän yläosan puolikas on punertava ja alaosan puolikas valkoinen.[6] Naarailla on neljä nisää. Jalat ovat melko pitkät ja ohuet, mutta takajalat ovat pidemmät kuin etujalat. Kuningasantiloopit pitävät jalkojaan yleensä vartalon alla. Tämä virtaviivaistaa ruumista ja antaa takajalkoihin työntövoimaa, jolloin eläin pystyy pakenemaan nopeammin. Jokaisen jalan etuosan pinnalla on heti sorkan yläpuolella valkoinen täplä. Kuningasantiloopin jaloista puuttuvat kannukset, mutta hajurauhaset sillä on. Kuono on pieni ja siinä on suuri harmaanpinkki kirsu. Korvat ovat suuret, pyöreät ja läpikuultavat. Niiden ulkopinta on tummanruskea ja sisäpinta lihanvärinen. Toisinaan kuningasantiloopille kehittyy alkeelliset yläkulmahampaat.[3] Koirailla mustat 1,2–3,5 sentin pituiset sarvet. Sarvet ovat sileät, kartiomaiset ja osoittavat taaksepäin seuraten otsan kulmaa.[2]
Kuningasantilooppi elää Länsi-Afrikan etelärannikon metsissä.[2] Sitä tavataan Lounais- ja Kaakkois-Guineassa, Sierra Leonessa, Liberiassa, Norsunluurannikolla ja Ghanassa Voltajoelle saakka. Joen itäpuoliset havainnot ovat jääneet kyseenalaisiksi. Kuningasantilooppi ei ole uhanalainen, vaan sen on raportoitu olevan paikoin jopa yleinen. Kannan kooksi arvioidaan vähintään 62 000 yksilöä, mutta määrä saattaa olla huomattavasti suurempikin. Kanta on ilmeisesti vakaa ainakin joillain suojelualueilla, mutta on muualla taantumassa ihmistoiminnan, kuten bushmeat-metsästyksen ja metsien hakkuiden takia. Joillain alueilla lajia ei metsästetä siihen liittyvien uskomusten takia, mutta kuningasantilooppi voi jäädä myös muille eläimille jätettyihin ansoihin.[1]
Kuningasantiloopin elinympäristöä ovat kosteat alankometsät, metsäsavannit, sademetsät, trooppiset kuivametsät, galleriametsät, sekundääriskasvillisuutta kasvavat alueet, metsänreunat ja muut alueet, joissa on runsaasti tiheää aluskasvillisuutta. Sitä tavataan usein hakkaamalla harvennetuissa metsissä, joissa on jonkin verran enemmän aluskasvillisuutta kuin luonnonmetsissä. Kuningasantilooppeja tavataan usein myös maatilojen pensaikoista ja teiden reunoilta, vaikka lajia metsästetäänkin.[1][2]
Kuningasantiloopin elintavat tunnetaan huonosti. Sen ekologiaa ei ole tutkittu, osaksi sen arkuuden ja salaperäisyyden takia. Sitä nähdään kaikkein useimmin öisin maatiloilla ja teidenreunoilla. Tiedot siitä perustuvat paljolti vain päätelmiin, tarinoihin ja olettamuksiin. Sillä uskotaan olevan sama ekologinen lokero kuin Keski-Afrikan metsissä elävällä lähisukulaisella pikkuantiloopilla (Neotragus batesi). Kuningasantiloopin on usein kerrottu olevan yö- ja hämäräaktiivinen ja viettävän päivänsä märehtimällä ja lepäämällä. Niiden on raportoitu elävän joko yksin tai pareittain.[2] Ne pariutuvat mahdollisesti eliniäkseen.[3] Kuningasantilooppiparin reviiri on laajuudeltaan arviolta 100 neliömetriä, ja sen rajat merkitään lannalla. Liikkumismuoto on pitkäaskelinen käynti, jonka aikana eläin heiluttaa jatkuvasti häntäänsä. Kuningasantiloopilla on monia vihollisia, kuten käärmeitä ja petolintuja. Uhattuna se kyykistyy ja piiloutuu aluskasvillisuuteen. Se pakenee vasta silloin, jos uhkaaja tulee melkein sen yläpuolelle. Se juoksee nopeasti mutkitellen tiheässä aluskasvillisuudessa ja katoaa nopeasti näköpiiristä. Sillä on kaksi erilaista pakotapaa. Se juoksee joko nopeasti ruumis alhaalla ja pää ojennettuna, tai etenemällä voimakkailla ja korkeilla hypyillä. Vahvojen takajalkojen ansiosta sen on kerrottu etenevän 2,8 metriä yhdellä hypyllä ja nousevan 55 sentin korkeuteen maasta.[2]
Kuningasantiloopin ravintoa ovat tuoreet lehdet, silmut ja versot. Se syö jonkin verran myös sieniä ja kukkia, ja niitäkin harvemmin heinäkasveja.[2] Ravinnoksi kelpaavat myös hedelmät, ja kuningasantiloopit vierailevat usein myös maapähkinäplantaaseilla.[6] Kuningasantiloopin on raportoitu riipivän lehtiä käyttämällä suun lisäksi pitkää kieltään, mutta on myös kerrottu, että se syö lehtiä puremalla niitä siististi emokasvista, ilman etä kielellä olisi suurta merkitystä ravinnonkeruussa.[2]
Luonnonvaraiset kuningasantiloopit synnyttävät oletettavasti marras-joulukuussa. Vastasyntyneen on kerrottu painavan alle 300 grammaa. Nuori vasa on hento ja samanvärinen kuin aikuiset. Imetysajan on raportoitu kestävän kaksi kuukautta. Hajurauhaset aukeavat noin kolmen kuukauden iässä. Vasat aloittavat märehtimisen noin nelikuisina ja siirtyvät aikuisen märehtimismalliin puolivuotiaina. Sukukypsiä niistä tulee vuoden ikäisinä. Kuningasantilooppien ikäennätys on vankeudessa 6 vuotta ja 8 kuukautta.[2]
Kuningasantilooppi (Neotragus pygmaeus) on Länsi-Afrikassa elävä onttosarvinen. Se on Afrikan sorkkaeläimistä pienikokoisin.
