Valkopiirtoheinä (Rhynchospora alba) on monivuotinen mätästävä sarakasvi.[2]
Valkopiirtoheinän varret ovat hennot ja pituudeltaan noin 20 senttimetriä. Varsien latvassa on vaaleita valetähkiä mykerömäiseen rykelmään kasvaneina.[2]
Tapa, jolla kasvi talvehtii, on poikkeuksellinen. Kasvin kasvulehtien alapuolella, kukallisten varsien tyvessä, on joitain lähellä toisiaan sijaitsevia suomumaisia alalehtiä. Näiden lehtien hangoissa syntyy itusilmuja, joita ympäröivät suomumaiset alalehdet. Sisemmät alalehdet erityisesti sisältävät itusilmun kehittymiseen tarvittavaa ravintoa. Ne ovat lisäksi tärkkelyspitoisia ja paksuja. Talvella emokasvi kuolee, jolloin viimeistään silmut irtoavat siitä. Vesi levittää silmuja valkopiirtoheinän kasvaessa paikalla, joka toisinaan on veden alla. Näin kasvi leviää uusille kasvupaikoille. Uudelle kasvupaikalle kulkeuduttuaan silmu kasvattaa juuret ja seuraavan vuoden aikana muodostaa kasvulehtiä sekä kukallisia varsia. Entisten silmusuomujen eli alalehtien hankoihin kasvi kasvattaa itusilmuja. Tämän vuoksi valkopiirtoheinää pidetään monivuotisena, vaikka itusilmusta itusilmuun kehittyminen kestääkin vain yhden vuoden. Itusilmut ovat valkopiirtoheinän ainoat elimet, jotka talvehtivat.[2]
Valkopiirtoheinä kasvaa kosteilla ja märillä paikoilla, kuten nevoilla, mutta myös keidassoiden kuljuissa ja metsälampien rannoilla.[2]
Valkopiirtoheinää kasvaa eteläisessä ja keskisessä Suomessa satunnaisesti tai melko harvinaisesti Pello–Rovaniemi–Tervola–Pudasjärvi–Paltamo–Sotkamo-linjalle saakka. Linjan pohjois- ja itäpuolella, Kolarissa, Kuusamossa, Suomussalmella ja Sallassa, on vain joitain hajaesiintymiä.[2]
Pohjois-Amerikassa valkopiirtoheinää kasvaa varsinkin mantereen itärannikon osavaltioissa ja Suurten järvien alueella, mutta myös länsirannikon osavaltioissa sekä Kanadassa Newfoundlandia ja Labradoria, Nunavutia ja Yukonia lukuun ottamassa.[3]
Valkopiirtoheinä (Rhynchospora alba) on monivuotinen mätästävä sarakasvi.
