الأسماء في صفحات التنقل
Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään niiden kauniiden kukkien takia. Villejä tulppaaneja on noin sata lajia, ja ne ovat kotoisin Osmanien valtakunnan alueelta, Vähästä-Aasiasta tai kenties jopa Himalajan juurelta saakka.[1] Viljeltyjä lajikkeita on tuhansia.[2] Tulppaaneja on monen värisiä, muun muassa punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja turkooseja. Tulppaanintuotannon suurvalta on Alankomaat, josta tuodaan Suomeen sekä sipuleita että leikkotulppaaneita. 65 prosenttia kukkasipulien maailmankaupasta on hollantilaisten hallussa.[1]
Joskus tulppaanin sipuleja käytetään ihmisravintona, ja ne maistuvatkin maapähkinöiltä. Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden alle ja sivulle maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana.[3] Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.
Tulppaanit istutetaan ravinteikkaaseen puutarhamultaan Pohjois-Suomessa jo syyskuun puolen välin paikkeilla, mutta etelärannikolla kuitenkin mieluiten vasta lokakuun alussa. Istuttamisen jälkeen sipulien pitäisi ehtiä juurtua ennen kuin maa routaantuu. Juurtumiseen menee noin kolme viikkoa. Tulppaanit ovat melko nirsoja maan laadun suhteen. Niiden päälle tulisi levittää tällöin myös hiukan lannoitetta, kuten lehtikompostimultaa, tai kaupan tuotteita. Tulppaanit aloittavat kasvunsa huhti-toukokuussa, ja kukassa ne ovat lajikkeesta riippuen aikaisintaan huhtikuun lopulla, ja myöhäisintään kesäkuun alussa. Kukinnan jälkeenkin niitä olisi hyvä lannoittaa, sillä ne alkavat tällöin muodostamaan pikkusipuleita seuraavaa kasvukautta varten. Lehtiä ei tulisi leikata irti ennen kuin ne ovat juhannuksen aikoihin, tai sen jälkeen kuivuneet. Tavallisimmat tulppaanit kestävät Suomen talvea erinomaisesti Ouluun ja jopa Rovaniemelle saakka. Kaikkein jalostetuimpia lajikkeita ei kuitenkaan suositella kasvatettaviksi aivan pohjoisimmassa Suomessa talvenarkuutensa vuoksi.
Tulppaanien kansainvälinen luokitus, joka perustuu pääosin kukinta-aikaan ja kukan muotoon:
1 Yksinkertaiset aikaiset -Ryhmä:
2 Kerrannaiset aikaiset -Ryhmä:
3 Triumph-Ryhmä:
4 Darwinhybridi-Ryhmä:
5 Yksinkertaiset myöhäiset -Ryhmä:
6 Liljakukkaiset-Ryhmä:
7 Crispa-Ryhmä:
8 Viridiflora-Ryhmä:
9 Rembrandt-Ryhmä:
10 Papukaija-Ryhmä:
11 Kerrannaiset myöhäiset -Ryhmä:
12 Kaufmanniana-Ryhmä
13 Fosteriana-Ryhmä
14 Greigii-Ryhmä
15 Muut tulppaanit
Viljeltyjä luonnonlajeja:
Muita lajeja:
Tulppaanit (Tulipa) ovat sipulikasveja, joita viljellään niiden kauniiden kukkien takia. Villejä tulppaaneja on noin sata lajia, ja ne ovat kotoisin Osmanien valtakunnan alueelta, Vähästä-Aasiasta tai kenties jopa Himalajan juurelta saakka. Viljeltyjä lajikkeita on tuhansia. Tulppaaneja on monen värisiä, muun muassa punaisia, keltaisia, oransseja, sinisiä ja turkooseja. Tulppaanintuotannon suurvalta on Alankomaat, josta tuodaan Suomeen sekä sipuleita että leikkotulppaaneita. 65 prosenttia kukkasipulien maailmankaupasta on hollantilaisten hallussa.
Joskus tulppaanin sipuleja käytetään ihmisravintona, ja ne maistuvatkin maapähkinöiltä. Tulppaanien sipulit ovat esimerkiksi peltomyyrille suurta herkkua. Alueilla, joilla on paljon vesi- tai peltomyyriä, tulppaaneita voi yrittää suojata laittamalla sipuleiden alle ja sivulle maan alle esimerkiksi pienisilmäistä metalliverkkoa, jotteivät myyrät tule syömään niitä talven aikana. Myös esimerkiksi keisarinpikarililjan on epäilty karkottavan ympäriltään tuholaisia, joten se sopii tulppaanien seuraan.
