Palturitupakka eli kessu eli nurkantakanen (Nicotiana rustica) on koisokasvien heimon tupakoiden sukuun kuuluva kasvilaji. Palturitupakka oli intiaanien käyttämä tupakka, jota he kutsuivat mapachoksi. Se tuli ensimmäisenä tupakkalajeista Eurooppaan. Se oli aluksi käytetyin tupakkalaji ja vahvan venäläisen mahorkan raaka-aine.[2] Yhdessä kasvissa onkin Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa (2014) ilmoitettujen tietojen mukaan noin 10 prosenttia enemmän nikotiinia kuin yleisesti käytetyssä virginiantupakassa.[3] Nykyään sitä kasvatetaan tupakan valmistusta varten lähinnä Aasiassa ja etenkin Venäjällä. Se kasvaa myös viileässä ilmastossa. Sitä on viljelty Suomessakin, etenkin pula-aikana,[2] mutta 1950-luvulla sen viljely Suomessa kävi kannattamattomaksi, kun virginiantupakan tuonti Suomeen alkoi.[4]
Palturitupakka kasvaa noin metrin korkuiseksi, hyvässä maassa korkeammaksikin[3], ja yhdestä kasvista saadaan parikymmentä 60–67 cm pitkää ja 38–46 cm leveää lehteä, joiden väri vaihtelee keltaisesta vihreään. Kukat ovat kellanvihreitä tai valkoisia. Lehtien pinta on täynnä pieniä ja tahmeita karvoja. Yksi kasvi voi tuottaa jopa miljoona siementä.
Palturitupakka eli kessu eli nurkantakanen (Nicotiana rustica) on koisokasvien heimon tupakoiden sukuun kuuluva kasvilaji. Palturitupakka oli intiaanien käyttämä tupakka, jota he kutsuivat mapachoksi. Se tuli ensimmäisenä tupakkalajeista Eurooppaan. Se oli aluksi käytetyin tupakkalaji ja vahvan venäläisen mahorkan raaka-aine. Yhdessä kasvissa onkin Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa (2014) ilmoitettujen tietojen mukaan noin 10 prosenttia enemmän nikotiinia kuin yleisesti käytetyssä virginiantupakassa. Nykyään sitä kasvatetaan tupakan valmistusta varten lähinnä Aasiassa ja etenkin Venäjällä. Se kasvaa myös viileässä ilmastossa. Sitä on viljelty Suomessakin, etenkin pula-aikana, mutta 1950-luvulla sen viljely Suomessa kävi kannattamattomaksi, kun virginiantupakan tuonti Suomeen alkoi.
