Harjasvihvilä (Juncus squarrosus) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon, vihvilöiden (Juncus) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Se on tunnistettavissa helposti suurien kukkiensa, lehdettömien varsiensa sekä tiiviisti mätästävän kasvutapansa perusteella.[1]
Harjasvihvilä on yleisesti ottaen keskikokoinen vihvilälaji, joka muodostaa tiiviitä mättäitä. Sen varret ovat lehdettömiä ja kasvavat noin 30 cm korkeiksi. Lehdet kasvavat varsien tyviltä, ja lehtitupet ovat väriltään kellanruskeita. Lehdet ovat neulamaisen kapeita, kouruisia ja melko kovia. Harjasvihvilän kukinnot sijaitsevat varsien päissä ja niissä on hyvin lyhyet tukilehdet, Kukat ovat noin 5 mm pitkiä.[1]
Harjasvihvilä kasvaa niukkaravinteisilla sekä kosteilla kasvupaikoilla joko hiekka- tai turvepohjaisessa maaperässä, ja sitä tavataan kanervanummilla, polunvarsilla sekä laidunmailla[1]. Harjasvihvilää tavataan laajalti eri puolilla Eurooppaa; yhtenäiseen levinneisyysalueeseen kuuluvat Alppien pohjoispuolinen Eurooppa Pyreneiltä aina Puolaan ja Tšekkiin asti sekä Britteinsaaret ja lounainen Skandinavia[2]. Suomessa harjasvihvilästä on tehty vain pari yksittäistä havaintoa[3].
Harjasvihvilä (Juncus squarrosus) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon, vihvilöiden (Juncus) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Se on tunnistettavissa helposti suurien kukkiensa, lehdettömien varsiensa sekä tiiviisti mätästävän kasvutapansa perusteella.
Harjasvihvilä on yleisesti ottaen keskikokoinen vihvilälaji, joka muodostaa tiiviitä mättäitä. Sen varret ovat lehdettömiä ja kasvavat noin 30 cm korkeiksi. Lehdet kasvavat varsien tyviltä, ja lehtitupet ovat väriltään kellanruskeita. Lehdet ovat neulamaisen kapeita, kouruisia ja melko kovia. Harjasvihvilän kukinnot sijaitsevat varsien päissä ja niissä on hyvin lyhyet tukilehdet, Kukat ovat noin 5 mm pitkiä.
Harjasvihvilä kasvaa niukkaravinteisilla sekä kosteilla kasvupaikoilla joko hiekka- tai turvepohjaisessa maaperässä, ja sitä tavataan kanervanummilla, polunvarsilla sekä laidunmailla. Harjasvihvilää tavataan laajalti eri puolilla Eurooppaa; yhtenäiseen levinneisyysalueeseen kuuluvat Alppien pohjoispuolinen Eurooppa Pyreneiltä aina Puolaan ja Tšekkiin asti sekä Britteinsaaret ja lounainen Skandinavia. Suomessa harjasvihvilästä on tehty vain pari yksittäistä havaintoa.
