Sianpuolukat (Arctostaphylos) on kanervakasveihin (Ericaceae) kuuluva kasvisuku. Sianpuolukkoja on kaikkiaan noin 50 lajia, joista Suomessa tavataan vain kaksi: sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) ja riekonmarja (Arctostaphylos alpinus).
Sianpuolukat ovat monivuotisia, matalakasvuisia, suikertavia leveälehtisiä varpuja, jotka kasvavat maassa usein mattomaisina mättäinä. Kukat ovat pienet, ruukkumaiset ja hyvin ahdassuiset. Hedelmä on marja (tai oikeastaan monikivinen luumarja), jossa on tavallisesti viisi siementä.
Suvun nimi Arctostaphylos tulee kreikan sanoista arktos (tarkoittaa karhua tai pohjoista) ja stafyle (tarkoittaa rypälettä).[1] Sianpuolukoita voisi nimittää siten karhunrypäleiksi tai pohjanrypäleiksi. Molemmat suomalaiset lajit (sianpuolukka ja riekonmarja) ovat kuitenkin mauttomia, eikä niillä ole juuri marjastusarvoa.
Sianpuolukoiden suvun (tarkemmin Arctostaphylos Adans. 1763) on määritellyt ranskalainen kasvitieteilijä Michel Adanson.
Sianpuolukat (Arctostaphylos) on kanervakasveihin (Ericaceae) kuuluva kasvisuku. Sianpuolukkoja on kaikkiaan noin 50 lajia, joista Suomessa tavataan vain kaksi: sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi) ja riekonmarja (Arctostaphylos alpinus).
Sianpuolukat ovat monivuotisia, matalakasvuisia, suikertavia leveälehtisiä varpuja, jotka kasvavat maassa usein mattomaisina mättäinä. Kukat ovat pienet, ruukkumaiset ja hyvin ahdassuiset. Hedelmä on marja (tai oikeastaan monikivinen luumarja), jossa on tavallisesti viisi siementä.
Suvun nimi Arctostaphylos tulee kreikan sanoista arktos (tarkoittaa karhua tai pohjoista) ja stafyle (tarkoittaa rypälettä). Sianpuolukoita voisi nimittää siten karhunrypäleiksi tai pohjanrypäleiksi. Molemmat suomalaiset lajit (sianpuolukka ja riekonmarja) ovat kuitenkin mauttomia, eikä niillä ole juuri marjastusarvoa.
Sianpuolukoiden suvun (tarkemmin Arctostaphylos Adans. 1763) on määritellyt ranskalainen kasvitieteilijä Michel Adanson.
