Uuttukyyhky (Columba oenas) on keskikokoinen kyyhkylaji, jota on myös kutsuttu metsäkyyhkyksi. Se on Suomessa rauhoitettu.
Uuttukyyhky muistuttaa kesykyyhkyä, mutta siltä puuttuu valkoinen yläperä. Kaulan sivulla on metallinkiiltävä läiskä, joka koiraalla on kirkkaampi. Siipien yläpinnalla erottuu harmaa laikku tummasta reunuksesta.
Pituus 31–34 cm, siipien kärkiväli 67 cm, paino 250–300 grammaa.
Ääni eli soidinhuhuilu on rytmikäs, 2-tavuinen 'uu-hu uu-hu uu-hu...'. Se on vaimeampi ja rytmitys on erilainen kuin sepelkyyhkyn voimakkaampi huhuilu. Varoitusäänenä läiskyttää äänekkäästi siipiään.
Vanhin suomalainen rengastettu uuttukyyhky on ollut 7 vuotta 7 kuukautta 1 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut sveitsiläinen 12 vuoden 7 kuukauden ikäinen yksilö.
Uuttukyyhkyn pesimäaluetta on Eurooppa ja suuri osa Aasiaa. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1,2–1,6 miljoonaa yksilöä. Euroopassa pesii noin ½ miljoonaa paria. Suomessa se on levinnyt Oulun korkeudelle asti. Tihein kanta on Lounais-Suomen tammivyöhykkeellä. Suomen kanta on 6000–7000 paria. Se on esiintymisalueensa pohjoisosissaan (kuten Suomessa) muuttolintu, mutta yksi kevään varhaisimmista palaajista. Ensimmäiset kevätmuuttajat saapuvat jo helmikuussa. Syysmuutto tapahtuu syys-lokakuussa. Suomalaiset uuttukyyhkyt talvehtivat Lounais-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa. Talvehtimisalueilla niihin kohdistuu voimakas metsästyspaine. Joitakin yksilöitä voi talvehtia Suomessa.
Lehdot ja sekametsät sekä haavikot, joissa on runsaasti kolopuita. Pönttöjä ripustamalla saadaan pesimään lähes mihin tahansa metsämaisemaan, sillä ehdolla, että peltoja on lähistöllä. Muuttoaikoina ruokailee pelloilla ja rikkaruohokasvustoissa. Talvisin voi tavata viljavarastoilta.
Uuttukyyhky tekee pesänsä puunkoloon tai pönttöön. Pöntön korkeus n. 50 cm, sisäpuolen halkaisija 20 cm, lentoaukon halkaisija 10 cm. Varhaisina keväinä muninta alkaa Etelä-Suomessa jo maaliskuun lopulla, pääosa aloittaa kuitenkin huhtikuun puolivälin tietämissä. Munia on 2 ja molemmat puolisot hautovat yhteensä 16–18 vrk. Poikaset kuoriutuvat vuorokauden välein. Ne ovat lentokykyisiä noin 25 päivän ikäisinä.
Uuttukyyhky voi pesiä 3, jopa 4 kertaa kesän aikana. Seuraavan pesyeen muninta alkaa usein edellisen pesyeen poikasten ollessa vielä pesässä, joskus poikasten ollessa vasta runsaan 2 viikon ikäisiä. Emot hautovat munia ja ruokkivat poikasia silloin vuorotellen. Harvoin tapahtuva 4. pesintä on myöhäinen, ja munia on usein vain yksi. Näistä vihoviimeisistä pesistä poikanen tai poikaset lähtevät lentoon joskus vasta lokakuussa. Varsin usein uuttukyyhkyn pesintä jatkuu vähintään syyskuulle. Se on sukupuolikypsä jo 1-vuotiaana.
Uuttukyyhkyn reviiri on pieni ja se on melko sosiaalinen laji. Pönttöjä ripustamalla voi niitä saada pesimään hyvinkin paljon pienelle alueelle. Turun Iso-Pukin saarella (pinta-ala noin 55 ha) pesi 1980–90-lukujen taitteessa arviolta 100 paria, pönttömäärän ollessa 200. Kyseessä saattoi olla maailman tihein uuttukyyhkypopulaatio. Luonnossa sopivia palokärjenkoloja on kuitenkin harvassa ja kilpailu pesäpaikoista on kova. Uuttukyyhky häviääkin kilpailussa niin naakalle, telkälle kuin pöllöille. Se on sopeutunut tähän siten, että voi aloittaa pesinnän muiden jälkeen heinä-elokuussa, ja saada silti 1–2 poikuetta lentokykyiseksi.
Joustava lisääntymisstrategia pitää uuttukyyhkykannan vakaana ja jopa kasvavana, vaikka talvehtimis- ja muuttoalueilla metsästetäänkin niitä suuret määrät. Pahimpia uhkaajia, ihmisen lisäksi, ovat näätä, minkki, kana- ja varpushaukka sekä isot pöllöt. Orava täyttää kolot ja pöntöt risuillaan, jolloin lintujen pesinnälle ei jää sijaa. Usein uuttukyyhky kuitenkin laatii pesänsä oravan risukasan päälle ja munii munansa siihen, vaikka hautovan emon voi nähdä pöntön lentoaukon reiästä.
Erilaiset siemenet, vilja ja herneet. Myös marjat ja tammenterhot. Poikasia ruokitaan ns. kyyhkynmaidolla, jota kehittyy emojen kuvuissa.
Uuttukyyhky (Columba oenas) on keskikokoinen kyyhkylaji, jota on myös kutsuttu metsäkyyhkyksi. Se on Suomessa rauhoitettu.
