Andienuikku, aikaisemmalta nimeltään andiuikku[3] (Podiceps andinus) on sukupuuttoon kuollut uikkulintuihin kuuluva lintulaji. Sen levinneisyysaluetta oli Kolumbian Itä-Andit ja siellä Bogotán kosteikot noin 2 600 metrin korkeudessa.[1] Andienuikku muistutti lähisukuista mustakaulauikkua, mutta sen kaula oli punainen. Andienuikkua on joskus myös pidetty mustakaulauikun alalajina.[3]
Lajia oli vielä vuonna 1945 Totajärvellä runsaasti, mutta eri syistä kanta romahti 1950-luvulla. Viimeinen vahvistettu havainto on vuodelta 1977.[1]
Lajin elinaluetta olivat makeanveden kosteikot, kuten kaislikkojen reunustamat lammet ja järvet. Häviämisen syitä olivat kosteikkojen kuivatus ja madaltuminen, tuhoeläinten myrkytys, kaislojen keräämisen aiheuttama häiriö, metsästys ja istutetun kirjolohen kalastus.[1]
Andienuikku, aikaisemmalta nimeltään andiuikku (Podiceps andinus) on sukupuuttoon kuollut uikkulintuihin kuuluva lintulaji. Sen levinneisyysaluetta oli Kolumbian Itä-Andit ja siellä Bogotán kosteikot noin 2 600 metrin korkeudessa. Andienuikku muistutti lähisukuista mustakaulauikkua, mutta sen kaula oli punainen. Andienuikkua on joskus myös pidetty mustakaulauikun alalajina.
Lajia oli vielä vuonna 1945 Totajärvellä runsaasti, mutta eri syistä kanta romahti 1950-luvulla. Viimeinen vahvistettu havainto on vuodelta 1977.
Lajin elinaluetta olivat makeanveden kosteikot, kuten kaislikkojen reunustamat lammet ja järvet. Häviämisen syitä olivat kosteikkojen kuivatus ja madaltuminen, tuhoeläinten myrkytys, kaislojen keräämisen aiheuttama häiriö, metsästys ja istutetun kirjolohen kalastus.
