Saitanpuut (Alstonia) on laajalle levinnyt ainavihantien puiden ja pensaiden suku oleanterikasvien heimossa (Apocynaceae). Sen nimesi Robert Brown vuonna 1811 Charles Alstonin (1685–1760) mukaan, joka oli kasvitieteen professori Edinburghissa vuosina 1716-1760. Suvun tyyppilajin Alstonia scholaris (L.) R.Br. oli Linné kuvannut jo vuonna 1767 nimellä Echites scholaris.
Saitanpuiden suku koostuu eri lähteiden mukaan noin 40–60 lajista, jotka ovat kotoisin trooppisesta ja subtrooppisesta Afrikasta, Keski-Amerikasta, Kaakkois-Aasiasta, Polynesiasta ja Australiasta suurimman osan lajeista kasvaessa Malaijien saaristossa.
Saitanpuulajit ovat laajalle levinneitä ja enimmäkseen yleisiä eivätkä vaarantuneita. On kuitenkin muutamia hyvin harvinaisia lajeja, kuten A. annamensis, A. beatricis, A. breviloba, A. stenophylla ja A. guangxiensis.
Puut voivat kasvaa hyvin kookkaiksi; esimerkiksi malesiansaitanpuun (A. pneumatophora) on raportoitu tulleen 60 metrin korkeaksi ja rungon halkaisijaltaan yli kaksimetriseksi. Alstonia longifolia, joka on Keski-Amerikan ainoa saitanpuulaji, on pääasiassa pensas, mutta voi kasvaa 20 m korkeaksi puuksi.
Saitanpuiden mehevät, ruodittomat ja yksinkertaiset lehdet ovat soikeita, tasasoukkia tai keihäsmäisiä ja tyvestään kiilamaisia. Lehtilapa on litteä, keskikokoinen tai suuri, ehytlaitainen. Lehtiasento on vastakkainen tai kiehkurainen. Lehdet ovat sulkasuonisia, ja sivusuonet yhtyvät reunasuoneksi. Kukinto sijaitsee oksan päätteenä tai lehtihangassa ja koostuu röyhymäisistä viuhkoista tai kertosarjoista. Pienet, enemmän tai vähemmän tuoksuvat kukat ovat valkoisia, keltaisia, vaaleanpunaisia tai vihreitä ja suppilomaisia ja sijaitsevat kukkaperän päässä kukinnon ylälehtien tukemina. Kukissa on viisi verho- ja viisi terälehteä. Fertiilit kukat ovat kaksineuvoisia. Yhdislehtisessä vihreässä verhiössä on soikeat liuskat ja verhiö on yksikiehkurainen. Rengasmainen pohjuskehrä on sikiäimen tyvellä. Yhdislehtisen teriön liuskat ovat pitkänomaisia tai soikeita ja sijaitsevat yhtenä kiehkurana. Nuppuasennossa teriöliuskat ovat limittäin vasemmalle (esim. A. rostrata) tai oikealle ( esim. A. macrophylla). Emiöstä kehittyy kaksi erillistä tuppiloa, joissa on karvattomia tai karvaisia pitkänomaisia siemeniä. Tuppilot kasvavat sinisiksi ja palkomaisiksi ja muodostavat lohkohedelmämäisen hedelmistön, jolla voi olla pituutta 7–40 cm. Kasveissa on maitomaista maitiaisnestettä, jossa on runsaasti myrkyllisiä alkaloideja. Laji A. macrophylla tunnetaan Sri Lankassa yleisesti nimellä Havari Nuga, 'peruukkibanianviikuna', koska sen erikoinen kukka näyttää pitkähiuksiselta peruukilta.
Saitanpuita käytetään perinteisessä lääkinnässä. Aasiansaitanpuun ja lajin A. constricta kaarnasta saadaan lääkettä malariaan, hammassärkyyn, reumaan ja käärmeenpuremiin. Maitiaisnesteellä hoidetaan yskää, kurkkukipua ja kuumetta.
Monet saitanpuut ovat kaupallisesti merkittävää puutavaraa, jota kutsutaan nimillä pule tai pulai Indonesiassa ja Malesiassa. Sektion Alstonia puuaines on kevyttä, kun taas sektioiden Monuraspermum ja Dissuraspermum puuaines on painavaa.
Saitanpuiden suvussa on viisi sektiota, joista kukin muodostaa monofyleettisen ryhmän: Alstonia, Blaberopus, Tonduzia, Monuraspermum, Dissuraspermum.
Lajeja:[2]
Saitanpuut (Alstonia) on laajalle levinnyt ainavihantien puiden ja pensaiden suku oleanterikasvien heimossa (Apocynaceae). Sen nimesi Robert Brown vuonna 1811 Charles Alstonin (1685–1760) mukaan, joka oli kasvitieteen professori Edinburghissa vuosina 1716-1760. Suvun tyyppilajin Alstonia scholaris (L.) R.Br. oli Linné kuvannut jo vuonna 1767 nimellä Echites scholaris.
