nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kaskelotit eli pottivalaat (Physeteridae) on valasheimo johon kuuluu nykyään kaksi sukua ja kolme lajia. Kääpiökaskelotit erotetaan joskus omaksi heimokseen.[1] Heimo on levinnyt kaikkiin valtameriin lukuun ottamatta arktista aluetta. Kaskeloteilla on hampaita vain kapeassa alaleuassa. Yläleuassa on usein kuitenkin jäljellä juurettomien hampaiden surkastumia. Hampaat ovat kartiomaiset ja painuvat suun sulkeutuessa yläleuassa oleviin syvennyksiin. Puhallusreikä sijaitsee päälaen etuosassa vasemmalla puolella ja on loivan S:n muotoinen.[2]
Otsatyyny eli meloni on voimakkaasti korostonut.[2] Melonissa on öljymäistä spermaseettia, josta saadaan sen jähmettyessä arvokasta vahaa.[2] Spermaseetin avulla kaskelotit voivat kohdistaa ääniä etsiessään saalista kaikuluotauksella. Luultavasti se myös auttaa myös säätelemään kelluvuutta viilentämällä sen kiinteäksi sukellettaessa ja lämmittämällä nestemäiseksi pintaan nousua varten. [3] Kaskelotit ovatkin hyviä sukeltajia. Vaha on kuitenkin johtanut isoimman kaskelottilajin pyyntiin, mutta pienemmät lajit eivät ole herättäneet kaupallista kiinnostusta. Nykyään kaikki kaskelotit ovat suojeltuja.[4] Kallossa on syvänne, jotta melonille olisi tilaa. Kaskeloteilla on nenän sivuontelossa yksinkertainen järjestelmä, vasen osa on hengitystä varten ja oikea tuottamaan ääniä. Alaleuka on kapea ja yläleukaa paljon lyhyempi. Leuassa on alapurenta[4]. Rintaevät ovat pienet.[5] Lajit eroavat kooltaan selvästi toisistaan. Tavallinen kaskelotti voi painaa yli 50 tonnia ja kasvaa 18 metrin pituiseksi, mutta kääpiökaskelotit jäävät noin 4 metrin pituisiksi ja 320 kilon painoisiksi.[4] Kaikkien heimon lajien pääravintoa ovat mustekalat.[2]
Kaskelotit ilmaantuivat myöhäisoligoseenikeudella tai mioseenikauden alussa.[5] Kaskelotit kuuluvat hammasvalaisiin, mutta hiljattaiset molekyylibiologiset ajoitukset ja anatomian uudelleen analysointi viittaavat sukulaisuuteen hetulavalaiden kanssa.[4] Livyatan melvillei on Perusta löydetty sukupuuttoon kuollut kaskelotinsukuinen valas.
Kaskelotit eli pottivalaat (Physeteridae) on valasheimo johon kuuluu nykyään kaksi sukua ja kolme lajia. Kääpiökaskelotit erotetaan joskus omaksi heimokseen. Heimo on levinnyt kaikkiin valtameriin lukuun ottamatta arktista aluetta. Kaskeloteilla on hampaita vain kapeassa alaleuassa. Yläleuassa on usein kuitenkin jäljellä juurettomien hampaiden surkastumia. Hampaat ovat kartiomaiset ja painuvat suun sulkeutuessa yläleuassa oleviin syvennyksiin. Puhallusreikä sijaitsee päälaen etuosassa vasemmalla puolella ja on loivan S:n muotoinen.
Otsatyyny eli meloni on voimakkaasti korostonut. Melonissa on öljymäistä spermaseettia, josta saadaan sen jähmettyessä arvokasta vahaa. Spermaseetin avulla kaskelotit voivat kohdistaa ääniä etsiessään saalista kaikuluotauksella. Luultavasti se myös auttaa myös säätelemään kelluvuutta viilentämällä sen kiinteäksi sukellettaessa ja lämmittämällä nestemäiseksi pintaan nousua varten. Kaskelotit ovatkin hyviä sukeltajia. Vaha on kuitenkin johtanut isoimman kaskelottilajin pyyntiin, mutta pienemmät lajit eivät ole herättäneet kaupallista kiinnostusta. Nykyään kaikki kaskelotit ovat suojeltuja. Kallossa on syvänne, jotta melonille olisi tilaa. Kaskeloteilla on nenän sivuontelossa yksinkertainen järjestelmä, vasen osa on hengitystä varten ja oikea tuottamaan ääniä. Alaleuka on kapea ja yläleukaa paljon lyhyempi. Leuassa on alapurenta. Rintaevät ovat pienet. Lajit eroavat kooltaan selvästi toisistaan. Tavallinen kaskelotti voi painaa yli 50 tonnia ja kasvaa 18 metrin pituiseksi, mutta kääpiökaskelotit jäävät noin 4 metrin pituisiksi ja 320 kilon painoisiksi. Kaikkien heimon lajien pääravintoa ovat mustekalat.
Kaskelotit ilmaantuivat myöhäisoligoseenikeudella tai mioseenikauden alussa. Kaskelotit kuuluvat hammasvalaisiin, mutta hiljattaiset molekyylibiologiset ajoitukset ja anatomian uudelleen analysointi viittaavat sukulaisuuteen hetulavalaiden kanssa. Livyatan melvillei on Perusta löydetty sukupuuttoon kuollut kaskelotinsukuinen valas.
