dcsimg
Sivun Pleurotomariidae Swainson 1840 kuva
Life » » Metazoa » » Nilviäiset

Kotilot

Gastropoda Cuvier 1795

Kotilot

tarjonnut wikipedia FI

Kotilot (Gastropoda) on suurin nilviäisluokka. Perinteisesti se on jaettu kolmeen alaluokkaan ja jopa 40 000–60 000 lajiin. Kotiloilla on vahva jalka, jonka aaltomaisten lihassupistusten avulla ne liikkuvat, silmät ja yksi tai kaksi paria tuntosarvia. Kotiloilla on yleensä kuori, jonka muoto vaihtelee suuresti. Kuori on kalsiumkarbonaattia, joten kuorelliset kotilot voivat elää vain alueilla, joilla ainetta esiintyy. Kuorettomien kotiloiden kuori on surkastunut ja jäänyt vaipan sisään. Kotiloita elää niin meressä, makeassa vedessä kuin maalla (keuhkokotilot). Kotiloita on niin kasvinsyöjiä ja raadonsyöjiä kuin petojakin. Myrkkypiikillä saalistavat australialaiset keilakotilot voivat olla vaarallisia ihmisellekin. Tyhjästä merikotilon kuoresta voidaan käyttää nimitystä ”näkinkenkä”.

Pienimmät kotilot ovat millimetrien kokoisia, suurimmat ovat yli 90 cm. Suurin maakotilo on tiikerikotilo, jonka kuori saattaa kasvaa noin 30 cm:n mittaiseksi.[1]

Kotiloita on hyödynnetty ravintona kauan, ja nykyään niitä pidetään usein gastronomisena herkkuna. Kotiloita pidetään myös terraarioissa lemmikkeinä, joista suosituin on akaattikotilo.

Kotilot ravintona

Ravintona käytettävistä kotiloista käytetään yleensä nimitystä ”etana”. Tämä on hieman virheellistä, sillä etana viittaa muulloin kuorettomiin kotiloihin, kun taas syötävät kotilot ovat yleensä kuorellisia.

Nykyään suositellaan, että etanoita ei ruokittaisi kahteen vuorokauteen ennen niiden valmistamista ruoaksi, siltä varalta, että etana olisi syönyt jotakin ihmiselle myrkyllistä kasvia.

Historia

Kautta historian etanoiden syönti on vaihdellut muotivirtausten mukaan. Roomalaiset pitivät etanoita hyvinkin suuressa arvossa. Heillä oli jopa etanatarhoja, joissa etanoita lihotettiin syöttämällä niille viiniä ja leseitä. Suurin osa keskiajasta etanoita syötiin, vaikka eivät ne mikään erityinen ylellisyysruoka olleetkaan. Varhaisin tunnettu jälkipolville säilynyt etanaresepti on ranskalainen ja vuodelta 1390. Platina mainitsee, että etanoiden valmistus alkaa niiden puhdistamisesta. Vähintään vuorokauden ajan etanoille pitää syöttää maitoa tai vettä, jotta niiden suolisto saadaan puhdistetuksi. Sitten etanat keitetään ja pestään huolellisesti. Tämän jälkeen niihin hierotaan viinietikkaa ja suolaa ja pestään jälleen. Sitten ne kieritellään jauhoissa ja keitetään kiehuvassa öljyssä tai rasvassa. Kun ne asetetaan tarjolle, niiden päälle ripotellaan tuoretta minttua, pippuria, valkosipulia ja sahramia ja pirskotellaan päälle hieman verjuisia.

Hildegard Bingeniläinen (1098–1179) kertoo etanasta saatavan tehokkaita lääkeaineita: etanankuorijauhe ajaa ulos madot, ja muita etanavalmisteita on käytetty paiseiden hoitamiseen. Hildegard nimitti etanoita kilpikonniksi (testunides).[2]

Symboliikka

Etanan hitauden vuoksi nahjusmaista ihmistä verrataan siihen. ”Katsella kuin etana” tarkoittaa katsomista silmät tapillaan. Nilviäistä on pidetty kansanperinteessä sään ennustajana (”etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta”). Koska viinitarhojen etanat piiloutuvat kalkkikuoren sisälle, mutta tulevat sieltä talven tai kuivuuden jälkeen ulos, etanaa on pidetty Kristuksen ylösnousemisen vertauskuvana.[3] Etana kantaa ”taloaan”, ”koko omaisuuttaan”, aina selässään, joten siitä on tullut myös tyytyväisyyden symboli.[2]

Kotiloheimoja

Kotiloiden historia

Kotilot kehittyivät alun perin merissä. Kivihiilikaudella ne alkoivat nousta maalle ja valtasivat vähitellen kaikki mantereet. Jotkin kotilot kehittyivät kuorettomiksi kotiloiksi eli etanoiksi.[4]

Katso myös

Lähteet

  1. Nordsieck, R.: [1] Amazing Facts About Snails (englanniksi)
  2. a b Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
  3. Karl Veitschegger: Tiersymbolik in Bibel und christlicher Tradition http://members.aon.at/veitschegger/texte/tiersymbole.htm. 2001. Viitattu 10.2.2019. (saksaksi)
  4. Geo-lehti tammikuu 2016
lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI

Kotilot: Brief Summary

tarjonnut wikipedia FI

Kotilot (Gastropoda) on suurin nilviäisluokka. Perinteisesti se on jaettu kolmeen alaluokkaan ja jopa 40 000–60 000 lajiin. Kotiloilla on vahva jalka, jonka aaltomaisten lihassupistusten avulla ne liikkuvat, silmät ja yksi tai kaksi paria tuntosarvia. Kotiloilla on yleensä kuori, jonka muoto vaihtelee suuresti. Kuori on kalsiumkarbonaattia, joten kuorelliset kotilot voivat elää vain alueilla, joilla ainetta esiintyy. Kuorettomien kotiloiden kuori on surkastunut ja jäänyt vaipan sisään. Kotiloita elää niin meressä, makeassa vedessä kuin maalla (keuhkokotilot). Kotiloita on niin kasvinsyöjiä ja raadonsyöjiä kuin petojakin. Myrkkypiikillä saalistavat australialaiset keilakotilot voivat olla vaarallisia ihmisellekin. Tyhjästä merikotilon kuoresta voidaan käyttää nimitystä ”näkinkenkä”.

Pienimmät kotilot ovat millimetrien kokoisia, suurimmat ovat yli 90 cm. Suurin maakotilo on tiikerikotilo, jonka kuori saattaa kasvaa noin 30 cm:n mittaiseksi.

Kotiloita on hyödynnetty ravintona kauan, ja nykyään niitä pidetään usein gastronomisena herkkuna. Kotiloita pidetään myös terraarioissa lemmikkeinä, joista suosituin on akaattikotilo.

lisenssi
cc-by-sa-3.0
tekijänoikeus
Wikipedian tekijät ja toimittajat
alkuperäinen
käy lähteessä
kumppanisivusto
wikipedia FI